Kerran työpaikkahaastattelussa kysyttiin kuka on mun idoli. Vastasin hetkeäkään miettimättä, että Äiti.

Isän vaikutuksesta musta tuli urheilullinen. Äiti kannusti sosiaaliseen tekemiseen. Kun olin lapsi, he molemmat touhusivat järjestöissä ja yhdistyksissä ja minä kuljin mukana. Varsinkin rallijutut on jääneet hyvin mieleen. Äiti hoiti niissä makkaranpaistopisteitä ja taisi olla toinen kisa jossa hän lanseerasi rallisinapin. Isoista ämpäreistä annosteltava sinappi oli niin paksua, että siitä iso osa jäi kiinni astian kylkiin ja se tukki myös ne annostelupumput. Ihmiset painoivat sitä pumppua yleensä ainakin kaksi kertaa, koska eihän se levinnyt makkaroihin mitenkään. Seurauksena oli kamala hukkaprosentti. 

Äiti keksi laimentaa sinapin trippimehuilla, että siitä saatiin juoksevampaa. Asiakkaatkin tykkäsivät, että oli parempaa kuin tavallinen sinappi. Sellaista sinappia meillä kotonakin syötiin, keltaisesta kilon pullosta.  

Äiti oli myös diplomaattisin ihminen jonka olen tavannut. Sen kyvyn olisin mielelläni perinyt sellaisenaan, mutta ei tämä siltä näytä. Toisaalta, Äiti sanoi aina, ettei ihminen voi kasvattaa kuin itseään, että ei kai se myöhäistä ole vieläkään. Jos vaikka kysyisin itseltäni aina, että mitä Äiti tekisi tässä tilanteessa.

Tahdon asioita ne on, muutokset ihmisessä. 

”Kyllä tämä hengissä pysyminen on enää tahdon asia”, sanoi Äiti sairaalassa ollessaan. Sanottiin siihen, että teet kuten tahdot. Kyllä me pärjätään.  

Mulle taitaa tulla samanlainen tukka kuin Äidillä oli. Harmaan sävy on ainakin sama. Kun päätin lopettaa värjäämisen, ystäväni sanoi, että nämä harmaat on jotenkin vahvassa ristiriidassa mun muun habituksen ja persoonan kanssa. Kasvakoot nyt silti, minusta platinaiset raidat on kauniit.

Äiti piti tukkansa lyhyenä. Joskus 90-luvun puolivälissä hän kasvatti pitkän tukan kun Isä niin toivoi. Se oli kyllä kamala, Äiti muuttui ihan mummelin näköiseksi. Huomasi sen kyllä itsekin, ja Isäkin huomasi. Leikkautti sen sitten takaisin lyhyeksi. Muistan kun oltiin nelistään vanhemmat, sisko ja minä Ruotsin risteilyllä ja föönasin sitä siellä hytissä.

Mummeli-sana ei juuri ollut meillä käytössä Äitiä kuvaillessa, mutta jostain syystä sitä sanaa Äiti käytti vuodenvaihteessa mulle puhelimessa. Hän sanoi, että taitaa tämän mummelin tarina olla tässä.