Lähdin taas käymään Isän luona.

Olen viettänyt täällä ison osan tästä vuodesta, ollut apuna ja seurana. Siskon kanssa ollaan autettu virallisten asioiden hoidossa. Ne oli kaikki sellaisia jotka Äiti hoiti meillä.

Sairaalassa ollessaan Äiti oli sanonut rakkaalle ystävällemme, että hän luottaa meidän tyttöjen pitävän Isästä huolta. Tottakai pidämme. Ja pojatkin.

Meille on muodostunut Isän kanssa ihan uudenlainen suhde, sellainen jossa jutellaan paljon ja kaikenlaista. Ei uskoisi, että ollaan joskus oltu kuin kissa ja koira, tuskin puheväleissä keskenämme. Nyt tunnen vaan olevani tosi etuoikeutettu kun olen voinut olla täällä.

Eilen kun istuttiin illalla katselemassa telkkaria, Isä sanoi taas sen saman, mitä on sanonut ennenkin. Että on niin paljon mukavampi kun siinä toisessa tuolissa istuu joku. Vaikkei mitään sen kummempaa edes puhella, niin se, ettei ole yksin on niin mukavaa.

Loppiaisena Äiti istui tuossa samassa teeveetuolissa kun me lähdettiin ja katsoi Sydämen Asialla. Sen hetken kaikki vaikutti ihan normaalilta, mitä nyt hänellä oli viltti ympärillä kaulaa myöten. Sellaista en muista juurikaan Äidin tarvinneen, jaloilla ehkä.

Seuraavana aamuna hän palasi sairaalaan, eikä tullut sieltä enää kotiin.

Mulla ei ole yhtään huonoa muistoa Äidistä.

Ei vaikka miten miettii. Joskus varhaisteininä sain kyllä selkäsaunan. Muistelen, että oli kyllä aihetta moneenkin, mutta kerran se pinna paloi.

Pidän itseäni valtavan onnekkaana. Siinäkin, ettei Äidin sairaus kestänyt pitkään. Kuukausi diagnoosista ja Äiti oli jo kuollut. Me tiedettiin asiasta vain kolme viikkoa, koska oltiin lomareissussa eikä Äiti halunnut pilata meidän lomaa. Kun mentiin vuoden ensimmäisenä päivänä häntä katsomaan, hän selitti, että tässä tulee kaikenlaisia vaiheita. Että hän saattaa vielä päästä kotiinkin, mutta luultavasti joutuu olemaan myös sairaalassa. Ja sitten tulee se saattohoitovaihe. 

Olihan siinä ne kaikki vaiheet juu. Pikakelauksella. Muutama päivä kotona, muutama sairaalassa ja viikko saattohoitokodissa.

Äiti yritti saada kaiken kuulostamaan ei-niin-pahalta. Tämänkin.

Ei se ollut vika. Se oli ominaisuus.