Takana vappu, äitienpäivä, se päivä jona Äiti olisi täyttänyt 75 vuotta sekä veljentytön lakkiaiset.

Joskus menee parikin päivää peräkkäin jo ilman näitä sateita. Nämä juhlapäivät eivät ole niitä päiviä.

Ollaan laiteltu kotia vähän uuteen uskoon. Olisin halunnut kertoa siitä Äidille, mutta jospa hän katselee sitä tuolta jostain.

Haluaisin ajatella niin.

Yllättävän kivuttomasti se lopulta meni. Kotiinlähtö siis. Oikein ihmettelin matkalla, että ei tunnu oikein miltään.

Aurinkokin paistoi. Ilma oli kauniimpi kuin ehkä ikinä tähän aikaan vuodesta. Pysähdyttiin jätskille. Annos oli niin suuri, että syön varmaan sen verran jäätelöä taas koko vuonna yhteensä.

Kun minä olin pikkutyttö, mökillä kävi kauppa-auto ja vain sieltä niitä sai. Muistan sen odotuksen ja ne Dairy-suklaapatukatkin muistan hyvin. Sitä en muista, että koska se lakkasi käymästä, mutta luultavasti joskus 80-luvun alkupuolta se on ollut. 

Uuteen mökkiin hankittiin kyllä heti pakastin. Äidillä on varmaan ollut jätskiä siellä aina, kuten kotonakin oli. Lapsia varten. Ihmettelen jos ei isäkin tuo sitä kun seuraavan kerran käy kaupassa. Sinne hän jäi, aikoo olla vielä monta päivää. Vapun yli. Toivottavasti meistä vaan mahdollisimman moni ehtii välillä olla siellä pitämässä seuraa. 

Se vuosia vaivannut lähtemisen alakulo… siinä on ollut sellainen lopullisuuden tunne. Nyt se lopullinen on sitten oikeasti lopullista.

Siinä on piste ja silti tarina jatkuu.