Pelastusten tolppa

Mä näin taas unen. Tää nyt ei ole läheskään sieltä sekopäisimmästä päästä, mut hymyilytti tämäkin herätessäni hitusen. Unen aihe oli suhteellisen ajankohtainen (viitaten viime sunnuntain vaaleihin), joten ehkä se on jäänyt alitajuntaan pyörimään, who knows. 

Oli siis presidentinvaalit mun vanhempien piharakennuksessa, kesäkeittiössä. Siellä kärttyinen, polkkatukkainen ja silmälasipäinen nainen otti vastaan äänestäjiä yksi kerrallaan pitkästä jonosta. Äänestysaika oli lopuillaan, ja minä tietenkin viime tipassa iltamyöhällä menossa äänestämään. Jonossa tajusin pian, että hitto soikoon, mä en saakeli muista mun ehdokkaan numeroa. Ehdolla oli hyvä kaverini. Ja lappuun piti muistaa myös rustata hänen sähköpostinsa sekä mottonsa. Kaikki olivat pyyhkiytyneet yhtäkkiä mielestäni. 

Kerrassaan upeeta vapaan käden työskentelyä. Tässä siis mun aikaansaannos mun vanhempien pihan kesäkeittiöstä. Mulla oli pieni hetki aikaa piirtää sillä aikaa kun lapsonen nukkui päikkäreitään sitterissä. Vinksahtanutta sontaa tuli, ei oo ihan noin huonosti suunniteltu hökkeli kuitenkaan.
 
Kuiskin ja kyselin muilta jonossa olevilta, että tietäisikö kukaan mun ehdokkaan numeroa ja muita juttuja. Hiki alkoi virrata otsalla kun jono lyheni enkä saanut mitään irti keneltäkään. Kaikki jonossa olevat olivat sattumalta yläasteaikaisia luokkalaisiani, ja yksi heistä muisti yllättäen että pienen automatkan päässä olisi tolppa, jossa ehdokkaiden tiedot lukisi siihen läsäytetyssä paperinriekaleessa. Hän uhrautui muutamaa minuuttia ennen äänestysajan loppumista ja hyppäsi autoonsa aikeissaan körötellä tälle pelastusten tolpalle. Pian hänen lähtönsä jälkeen tuli mun vuoro, mutta jouduin kysymään kärttyiseltä naiselta paria lisäminuuttia. ”No ihan hetki sit vaan, ei voi noin vaan venyttää näitä aikoja”, se tuhahti naama kurtussa. 
 
Pian vanha luokkalaiseni kurvasi pihaan, hyppäsi autosta ja antoi mulle viimein lapun, jossa oli läpipiirrettynä ehdokkaani numero huonosti näkyvänä. Pääsin äänestämään, mutten meinannut muistaa sähköpostia ja sitä hiton mottoa, joten lunttasin vieressä olevan pöydän paperikasasta (miksiköhän se luki siinä?). En nähnyt sitä kokonaan, mutta se oli jotain tyyliin: ”Naiset tarvitsevat paljon unta, jotta huomisesta tulisi parempi.”. Ihan jees motto presidenttiehdokkaalta. Liittyy vahvasti käsillä oleviin poliittisiin ongelmiin. Kirjoitin lapun järkyttävällä käsialalla ja palautin sen shottilasissa kuten muutkin olivat tehneet. 
 
Yhtäkkiä olin hyvin sekavassa tilassa istumassa edelleen äänestyspöydän ääressä, ja silmälasimuija naureskeli vieressä.  ”On se aika vahva lääke, kannattaa levätä osastolla yksi yö”, hän hekotti. Olin saanut jotain rauhoittavaa yskänlääkettä koska äänestystilanne oli ollut niin henkisesti kuormittava (mitä). Lähdin siis hoipertelemaan vanhempieni pihan kautta seurakunnan leirikeskuksen rappukäytävän
kautta sairaalan sisätautiosastolle lepäämään. Tuntui muuten aika todelliselta. Ihan kuin olisin ollut oikeasti humalassa.
 

Sainpahan äänestettyä! 

Mun teekupposessa tänään Clipperin Citrus & Echinacea Green tea. Suosittelen. 

♥: Suvi