tragedia kappelissa

Mä oon tässä jo muutaman päivän miettinyt, että olisko parempi että mä kirjoitan aina jostain tietystä aiheesta rajatusti, vai kirjoittaisinko lisäksi joitain hölynpöly-diibadaapa-fiilispostauksia? Sellaisia samanlaisia kuin joskus teiniaikoina. (Joo, mulla oli silloin blogi. Ai kauhee.)

Ehkä mulle itelleni olisi hyödyllisempää kirjoittaa molempia. Aiheellisia sekä niitä mitä sattuu -juttuja. Tällä taktiikalla saan ehkä enemmän irti itsestäni, sillä normaalistikin keskustelutilanteessa saatan lähteä vaeltelemaan minne sattuu jutun siivittämänä.

Mutta nyt siihen turhanpäiväiseen! Fiilis tällä hetkellä on tasaisen hyvä. Selkää jomottaa, mutta se johtuu tästä ryhdittömästä istuma-asennosta. Miisa nukahti puolitoista tuntia sitten päikkäreille, joten nyt on päivän oma aika käsillä! Vedin äsken kupposen kaakaota naamaan parin ruisleivän kera, ja nyt sihautan tältä istumalta vedenkeittinen tulille. Elämän pieniä mutta niin isoja nautintoja.

Viitisen minuutta myöhemmin…

nippon greeeen! parasta!

Me herättiin Miisan kanssa tänään yhdeksän maissa, kuten nyt jo pari viikkoa ollaan herätty. Aina sama aika. Yö oli vain melkoista hulinaa verrattuna aiempiin. Heräsin varmaan tunnin välein ähinöihin ja liikehdintään. Onneksi rinnalle ottaminen rauhoitti Miisan tosi nopeasti, mutta kyllä se vähän tuntuu kun uni katkesi lähes koko ajan. Vissiin jotakin tiheän imun kautta tai nelikuisen yöhulinoita, mitä näitä nyt onkaan. Toivottavasti on ohimenevä vaihe.

Viime yön uni hämmensi mua taas ministi. Mä olin siinä ensin jossain vuoristossa, josta päädyin kymmenien ihmisten kanssa odottamaan ruokatarjoilua jonnekin pieneen kappeliin. Muuten oli ihan kivaa, mutta outo pahaenteinen fiilis iski muhun yllättäen. Yritin siinä sitten selittää muille ihmisille, että jotain pahaa tapahtuu hyvin pian. Ei ketään kuitenkaan kiinnostanut. Hetken kuluttua isosta ikkunasta näkyi, kuinka jättimäinen rekka-auto lähestyy kappelia. Auton ollessa hyvin lähellä, kommentoi joku tyypeistä, että se varmaan justiinsa kääntyy. Juu niin varmaan, siitä vauhdista. Mä juoksin jotkut rappuset pikaisesti yläkertaan, mutta rekan lävistäessä ikkunan ja seinän, olinkin takaisin alakerrassa. Osa ihmisistä liiskaantui rekan keulan alle, mutta itse jäin seinää vasten juuri ja juuri ilman osumaa. (Onneksi en nähnyt mitään kauhuleffamaisia ruumisläjiä, kiitos nukkumatin sensurointitaidoille.) Rekka kellahti kyljelleen kappelin lattialle. Vaikka kaikki olivat paniikista sekaisin, menivät ihmiset nostamaan rekkaa pystyyn. Selvisi, että tarkoituksena oli laajentaa kappelin tiloja iskeyttämällä tämä kyseinen ajoneuvo suoraan ikkunan ja seinän läpi sisään. Kuski ja tämän asian päättäjät eivät vain muistaneet, että siellä voi olla ihmisiäkin.

Ei se uni sitten paria tuntia kauempaa maistunutkaan. Mut hereillä onkin paljon hauskempaa.

Tänään on ollut tavalliseen tapaan kotipäivä, mutta kaveri kävi onneksi piristämässä aamupäivällä. Parasta vaan höpötellä parisen tuntia sitä sun tätä. Miisakin tykkäsi kuunnella ja käydä kaverin sylissä. Vielä ei ole tullut mitään erityisiä merkkejä vierastamisesta. Hetken se katselee vierasta yleensä pidempään, mutta aika nopeasti se hymy sieltä kuitenkin tulee. Katsotaan muutaman kuukauden päästä, että miten on asian laita.

Tämän päivän ex tempore -tuotos. Vinksahtanut työpiste kukkulalla. Penkin jalkojen malli ja mitat ilmeisen pystyssä pysymättömät. Tarviin hiukan harjoitusta siis vielä.

Mun tekis ihan hirveesti mieli riipasta paketillinen suklaakeksejä nassuun. Tai no ensiks voisin nautiskella pizzan, johon tulis kinkku, aurajuusto, jauheliha ja herkkusieni. Se on se mun vakio. Heti kun mä päätän, että jätän herkut vaan viikonloppuun, niin sitten iskee tää koko viikon piinaava himo. Ei hyvä. Onneks kohta on viikonloppu, pitää vielä hetki sinnitellä. Huomenna reissataankin mun kotikulmille, jossa mun äiti, Miisan mummu on leiponut laskiaispullia ja korvapuusteja. Sokeriöverit welcome! Tietenkään viikonlopun tarkoitus ei ole vetää perjantaista sunnuntaihin aamusta iltaan mitä karmeimpia rasvan- ja sokerintäyteisiä elintarvikkeita, mutta rennommin saa ottaa. Hell nam.

Hyvä arjen herkku !

Blenderiin banaania, maitoa, maustamatonta jogurttia, vapaavalintaisia pähkinöitä ja marjoja. Hörskönmörskön padumtss jea ja sörsseli on valmis kaadettavaksi kurkusta alas. Jos herkkuhimo on kuitenkin paisunut mielettömäksi, eikä marjat paljoa kiinnosta, voit korvata ne kaakaojauheella. Mutta silloin kannattaa vähentää maustamatonta jogurttia ja lisätä enemmän maitoa, jotta lopputulos ei olisi hapan. Hell nam edelleen.

(Tämän postauksen kirjoittaminen alusta loppuun kesti yhteensä noin neljä tuntia kaikkine häiriötekijöineen. Tuli silti melkoisen tynkä.)

♥: Suvi