Kuulumisia pitkästä aikaa

Hei! Viime kerrasta onkin jo aikaa. Mulle ei oo sinänsä tapahtunut mitään uutta, mut kerronpahan nyt jotain!

 

Tää vuosi alko aika huonosti.

Mun isoisoisä eli lyhyemmin sanottuna isopappa kuoli 6.pvä tätä kuuta.

Se oli täyttänyt eka päivä muistaakseni 94, eli ihan kunnioitettavassa iässä kuitenkin oli.

Mun mummu, joka siis on isopapan tytär kerto, et ku pappa oli viimeisinä hetkinä maannut sängyllä ja mummu oli ollu siinä vieressä ja sanonu et hänen vaimonsa odottaa jo Taivaassa, ni pappa oli liikahtanu… Ja vissiin sen jälkeen kuollut.

Mua alko niin itkettää se…

Mut ens perjantaina on papan hautajaiset.

Koulu alkoi 7.pvä, just papan kuolinpäivää jälkeisenä päivänä. Ei ollut kovin kivaa olla koulussa…

No nyt on kuitenkin menny jo kaks [?] viikkoa ja oon pystynyt olla ajattelematta sitä. Kuitenkin mulla on ollu hirvee ahdistus perjantaista asti:(

Minäpä selitän.

Pääsin toissapäivänä pitkästä aikaa raamattuluokkaan. Mä olin siellä mun kaverin kaa, ja meillä oli kivaa.

Mut sit me juteltiin meijän yhteisestä kaverista, [poika] joka on käyttäytynyt jo pitkän aikaa oudosti ja sit ku sil on vissiin pientä ihastusta yhteen ei-uskovaiseen, ni oikeesti sillä täytyy olla tosi vaikeeta hyväksyy se!

Ja sit sil on jotain muitakin juttuja, joista me ei hirveesti tiietä mitään ja haluttaisiin tietää niistä enemmän, ku se on ollu jotenki masentunu koulussa. On siis meitä kumpaakin vanhempi, mua kaks vuotta ja mun kaveria vuoden.

Ahdistaa myös ku toivoisin saavani rohkeutta puhuu HÄNELLE, mut se ei oo vielä onnistunut ja musta tuntuu et se ei todellakaan haluu puhuu mulle😔💔

Ja äiti ja iskä riitelee usein. Ihan turhista asioista.

Mä en jaksa enää…

Kirjoittelen myöhemmin lisää, sopiiko?:)

Terveisin,

 

~Myrskyvaroitus~