Move-testit, taksvärkki…

Just.

Move-testit meni kai ihan okei, luultavasti mun taso oli keskitasoo parempi.

Viivajuoksussa mulla tuntu et keuhkot palaa, syynä oli et en juonut ennen ku lähin juoksee.

Rutto mää oon VIISAS.

Juoksin 49, surkeeta. ”No eikun sehän on roimasti yli keskitason, mahtavaa!” Terveisin liikunnanopettaja.

Pah.

Pallonheittoo en kerennyt tehä ollenkaa. En ois vrm saanu yhtäkään hyväksyttyä, et ei siinä. Ei haittaa.

Viisiloikassa hyppäsin kai jottai lähemmäs kaheksan metrii. Parempi ku vitosella.

Punnerruksia… ÄÄÄÄRRGGHHHH se oli kirjaimellisesti TUSKAA.

Sain 32 punnerrusta, ja noh, olihan se parempi ku vitosella, jolloin sain 27.

Ärsyttää silti.

Vatsalihasliikkeissä sai punnertaa enintään 75.

Arvatkaa onnistuko, ei tietenkään. Mun tulos oli jottai 65. Pyh.

Toki, tuplasti parempi ku vitosella, sillon mulla oli 35 mikä oli yks parhaimmista tuloksista…. huomaa et on tyypeillä kunto kasvanu.

Ja sit se taksvärkki. Mää jäin mun vuoden nuoremman pikkuveljen kaa kotia. Siivoomaan, mitä muutakaan.

Ja mun piti myös opettaa mun sisko menee linkulla pianotunneille, paikkaan missä mää jo käyn kolomatta vuotta. [Tää taitaa olla ite asiassa 7-8 vuosi ku soitan pianoa].

Sain käydä ostaa suklaata :p Ostin myös purkkaa, alakaa nimittäin olla lopussa. Sain lisäksi 5€ rahaa palkaksi. Jee!

Okei huomenna on muute enkun epäsäännöllisten verbien koe, APUA!

Toki ossaan kyl ne sanat suunnilleen mut…

Meenpä opettellee.

Moi

~Myrskyvaroitus~

puheenaiheet syvallista liikunta oma-elama

Koulu on alakanu taas

Tervehdys.

Mulla oli puolet kesästä puhelin takavarikoitu, koska mun iskä ajattelee et mää valehtelen sille vaa koko ajan ja oon täys kusipää luuseri.

No, eipä se kyl kettää muutakaan usko missään asiassa. On vaan yks totuus, ja se on sen.

Koulu alako mulla hyvin viime viikon keskiviikkona. On vaan vähän hankala pyssyy kärryillä näissä aikatauluissa, ku on tottunut 75min kestäviin oppitunteihin ja nyt ne onki 45 ja 90min.

Mää ehkä meen enkussa tukiopetukseen [siis onhan mulla hyvä numero, 9, enkusta, mut] koska mää oon oikeesti surkee englannissa. Mää en ite ossaa muodostaa lauseita, en kirjoittamalla enkä muutenkaan ja jos ossaan nii siinä on aina joku juttu väärin. Ja mulla on hankala ymmärtää sitä mitä mulle sanotaan englanniksi.

Ja seki aiheuttaa ahistusta ku pojat härnää ja ärsyttää siitä, koska niitten mielestä on vaan hauskaa ku luokan hikke onkin jossakin palijon huonompi ku ne. Ku koko luokka siis tietää et mä inhoan englantia ja oon huono puhumaan sitä. [Tai siis ossaan mää lausua sanat oikeen mut siis]

Mun tunteet on ollu jo pitkään yhtä sekasortoa. Mää tuossa toissapäivänä tajusin, et mää tykkään mun entisen ihastuksen lisäksi myös yhdestä mun luokan pojasta.

Eli oon ihastunut kahteen poikaan.

Ja parasta tässä jutussa on se, ku mul ei oo mahiksii kumpaankaan.

Varsinkaan siihen entiseen.

Tos kesäloman aikana ku kuuntelin tosi palijon Kesäseuraradiota, mietin palijon uskonasioita.

Jotenki alako tuntuu et mää oon tosi huono uskovainen, en ossaa pyytää enkä antaa anteeksi, en tee muuta ku raivoan joka asiasta yms.

Millonkohan viimeksi oon saanu synnit anteeksi?

Ellei lasketa sitä kertaa seuroissa.

Mut joo hei. Kesällä oli kans mun pikkuveljen ristiäiset. Ne oli vähän surulliset, koska mun pikkuveljen toinen nimi oli mun huhtikuussa kuolleen enon ns. ”virallinen” nimi. Ja muutenki ku pappiki puhu mun enosta ja mummu ja Kati meinas itkeä, vaikka ristiäisten kuulus olla ilonen juhla. Tunnelma kyllä kohosi aika palijon ku mun siskot esitti Siioninlaulun 309 vai olikohan se 306 Nyt kohti taivasta katselen, ja niillä meni se aika pieleen.

En nyt oikein jaksa kertoo enempää, eikä taija oikee ollakkaa kerrottavvaa.

Kiitos kun luit,

~Myrskyvaroitus~

 

perhe tapahtumat-ja-juhlat ystavat-ja-perhe oma-elama