Tässä on ehtinyt sattua ja tapahtua aika paljon

En tiiä oonko kertonu, mut mun eno kuoli huhtikuussa työtapaturmassa.

Kun äiti kerto siitä, oli sama ku se ois lyöny mua kasvoihin,  ei ees kuvaannollisesti vaan ihan oikeasti. Tuijotin vrm 5min mun pöytää.

Sen hautajaiset oli 16pv. Kaksi päivää aikasemmin mulla oli ollu synttärit. Kukaan ei muistanu, tai no pappa, se anto mulle kaksikymppisen lahjaksi.

Mä en pysty vieläkään sisäistämään sitä, ettei enoa enää ole. Mä en vaan tajua, miks just se? Miten se… Siis ei tää vaan voi olla mahdollista. Hautajaisissakin meinasin kysyy et miks se ei tullu sinne, vaikka rutto ne oli sen omat hautajaiset!

Miten voi vuoden, siis vuoden sisään kuolla neljä ihmistä ja siihen päälle vielä yks koirakin?

No, ikävät ajatukset pois, vaikka vihanen ja masentunut oonkin koko ajan, johtuu huonosta unenlaadusta mikä tuli enon hautajaisten seurauksena.

Niin, oon siis nyt 14. Wuhii. En kyl osaa iloita. Itsestä tuntuu yhä 13-vuotiaalta. Voisinpa olla ikuisesti tän ikäne.

Jonku pitäis keksiä joku nuorennusliemi. Tai vähintään löytää nuoruudenlähde.

Koulu lähestyy loppuaan. Mulla on ollu kolme koetta; terveystiedosta, matikasta ja enkusta. Tulokset; Terveystieto: 10 Matikka: 9+ Englanti: 8½ Joo älkää tuomitko, mä oon surkea englannissa. Yrittäkää ymmärtää, pliis.

Saatiin tietää historian ja musiikin numerot. Historia pysyy ysinä, musiikki kymppinä. Mua naurattaa meidän musanopen perustelut mun numerolle. Mä en ollu teheny paria niitä tehtävää mitkä vaikutti arviointiin, mut mun taidot oli niin paljon edellä niitä monia muita, jotka sai ysin. Et kuulemma ysi oli liian huono numero mulle, kun taas kymppi olis ollu vähän liian hyvä. Et sain kympin, vaikkei se ollutkaan ”täysin puhdas kymppi”.

Historia… No siis en tiiä, enkä jaksanut kysyy perusteluja miks sain ysin. Riitti ettei se numero laskenut. Ens vuonna sit uudestaan.

Niin ja mun luokan pojat on idiootteja.

Raivostuttavia.

Ääliöitä.

Luusereita.

Eipä mulla muuta,

~Myrskyvaroitus~