E(i)-pillerit
Puhutaan hieman ehkäisystä, tarkemmin ehkäisypillereistä.
Ensimmäisen kerran kävin gynekologin vastaanotolla aivan muista syistä kuin ehkäisyn takia. En saanut selkeyttä sen hetkiseen ongelmaani, mutta sen sijaan sain reseptin e-pillereihin. En niitä tietenkään pyytänyt, mutta kun kerran lääkäri sanoi, että voisi minulle niitä kirjoittaa, niin enhän minä niistä kieltäytyäkään. Seuraavan kerran kävin tapaamassa gynekologia, kun kuukautiset loppuivat kuin seinään. Sitä ei koskaan tutkittu, mutta taas lähdin uuden pillerireseptin kanssa. Ensimmäisellä kerralla käytin ehkä paketin tai kaksi, mutta lopetin kun en kokenut niille olevan tarvetta. Toisella kertaa jatkoin niitä pidempää, jolloin aloin saada epämiellyttäviä sivuvaikutuksia. Vaihdoin pillerit toiseen merkkiin, sitten kolmanteen, jotka taisivat olla minipillereitä. Sivuvaikutuksia tuli vain lisää ja oireet olivat usein pahempia. Lopulta luovutin kokonaan, ja samalla loppuivat epämiellyttävät oireilut. Tästä on nyt jo vuosia. Viimeksi kun juttelin nykyisen koulun terkkarille ehkäisytaustastani ja siitä, miten mitkään pillerit eivät ole sopineet minulle, arvaatteko mitä hän kysyi sen jälkeen? Että haluaisinko hänen kirjoittavan lisää pillereitä.
Monille ehkäisypillereiden sivuvaikutukset ovat arkipäivää
Nyt on koronarokotteiden takia tullut puheeksi veritulppariski, joka liittyy myös e-pillereiden käyttöön. Toisten mielestä se on vakavasti otettava riski ja toiset taas vähättelevät sitä. Ylipäänsä keskustelu e-pillereiden käyttöön liittyvistä ongelmista ja sivuvaikutuksista on melko kahtiajakautunut. Tutkin mielenkiinnosta asiaa hieman enemmän. Monissa tapauksissa tuntuu, että jos e-pillereiden käyttäjät tuovat ilmi niiden huonoja puolia, löytyy sieltä aina niitä, jotka puhuvat päälle siitä, miten ehkäisypillerit ovat kuitenkin loppupeleissä hyvä asia ja sivuvaikutukset useimmilla vain väliaikaisia ja lieviä, ja että ihan turhaan vouhkataan veritulpista, kun niin harva niihin on kuollut.
Otin vähän selvää, millaisia sivuoireita pillereiden käyttäjät ovat listanneet. Sieltä löytyy mm. seuraavaa: kuukautiskipuja, mielialavaihtelua – itkua ja raivoa – masennusta, raajojen puutumista ja turpoamista, painon nousua, aknea, hikoilua, unettomuutta, päänsärkyä, väsymystä, hiiva- ja virtsatietulehduksia, yleistä huonoa oloa, maksatulehduksia, migreeniä, tiputteluvuotoa, seksihalujen katoamista jne. En ole asiantuntija enkä voi sanoa, ovatko kaikki suoraan verrattavissa e-pillereiden käyttöön, mutta luotan tässä nyt käyttäjien kokemuksiin. Monet ovat sanoneet oireiden loppuneen pillereiden käytön jälkeen, joten ehkä niissä on jotain perää.
Se, että veritulpan tai vaikka rintasyövän riski on suhteessa pieni ja sen takia e-pillereiden käyttöä suositellaan, en ainakaan itse ole yhtään innoissani noista muistakaan oireista. Okei, en välttämättä saa veritulppaa, mutta jos mielialat heittelevät jatkuvasti, päätä särkee, hikoiluttaa ja väsyttää, kuukautiskivut ovat törkeät eikä seksiäkään tee mieli, niin onko noiden pillereiden käyttö oikeasti kaiken tämän arvoista? Monet ovat myös kritisoineet muun muassa sitä, ettei näistä haittavaikutuksista puhuta tarpeeksi, että ne ovat monille tulleet yllätyksenä. Olen myös monesti pohtinut, kuinka normaalina pidetään sitä, että naisten mielialat heittelevät tai että kuukautiset nyt vaan sattuvat toisilla enemmän kuin toisilla. Ja hei, kaikkiahan meitä joskus särkee päähän tai on vähän huono olo.
Valitse se, mikä parhaiten sopii itsellesi
Ymmärrän kyllä, että toisille e-pillerit ovat ainoa toimiva ratkaisu syystä tai toisesta, ja jos sivuvaikutuksia ei ilmene tai ne ovat niin vähäisiä, ettei niistä ole käyttäjälle haittaa, niin silloinhan tämä ehkäisymenetelmä on vain hyvä juttu. Sitä en lainkaan kiellä. Koen ongelmaksi enemmänkin sen, miten yleisenä vaihtoehtona e-pillereitä suositellaan verrattuna muihin ratkaisuihin. Minulle pillereitä itseasiassa ehdotettiin viimeksi vajaa kuukausi sitten, kun hain apua maskin aiheuttamaan ihottumaan ja samalla kerroin vuosia vaivanneesta aknesta (joka ei helpottunut aikanaan pillereitä napsiessa). En tiedä, millaisia terkkarit tänä päivänä ovat esim. peruskouluissa ja millaisia eri ehkäisymenetelmiä he esittelevät nuorille. Kuulun itse siihen ryhmään, jolle ei ole koskaan tarjottu muuta kuin e-pillereitä. Ollaan siskoni kanssa puhuttu tästä aiheesta lukemattomia kertoja, kuinka – ainakin meille – lääkärit ovat suorastaan tuputtaneet niiden käyttöä. Minulle esimerkiksi ehkäisylaastari on asia, josta olen kuullut kerran sattumalta luokkakaverin kautta, ehkäisyimplantista myös ohimennen puolitutun kautta, ehkäisyrenkaasta pikkusiskolta… En yhtään ihmettele, että pillerit ovat suosituin ehkäisyväline, kun niitä tarjotaan niin herkästi, toisin kuin muita vaihtoehtoja.
Vuosi sitten päätin valistaa itse itseäni, kun tajusin, ettei kuukautiset lopu sterilisaatiolla (tällainen käsitys minulla oli ollut siihen asti ja olin odottanut sitä, että olen tarpeeksi vanha sterilisoitavaksi, jotta pääsisin lopullisesti eroon kuukautisista). Onneksi on nykyteknologia ja intternetti auttamassa. Sen jälkeen varasin ajan terkkarille ja kerroin haluavani hormonikierukan enkä suostunut kuuntelemaan mitään puhetta pillereistä. Kierukoiden – kuten kaikkien muidenkin ehkäisymenetelmien – sopivuus käyttäjille ovat tietty hyvin yksilöllisiä, mutta ainakin minulle se on ollut tähän mennessä ehdottomasti parhain.
Eikä tietenkään pidä unohtaa kulunutta sukupuolikysymystä: entäs miehet? En tiedä, pitäisikö sille itkeä vai nauraa aina kun kuulee keskustelua siitä, miten miehet eivät suostuisi käyttämään pillereitä, kun niissä on niin epämukavia sivuvaikutuksia. Lainaan lopuksi evoluutiobiologian dosetti Markus Rantalaa (lähde), joka ei usko, että miehet olisivat valmiita sotkemaan hormoneita naisten tapaan:
Minä en sellaista ainakaan käyttäisi! Ja vain harva mies haluaisi käyttää lääkettä, joka vaikuttaa siittiöiden tuotantoon. Kun riskit tiedetään, on kummalista, että naisetkaan suostuvat e-pillereitä syömään. Muitakin keinoja on.