Ajatuksiani

Tuijotin tätä kohtaa johon täytyisi tuoda ajatukset sanoiksi noin tunnin keittiönpöydän ääressä, ei siksi ettei minulla olisi asiaa ja ajatuksia vaan siksi että heti kun on vapaatkädet tuoda ajatukset julki niin ei päässäni liiku yhtäkkiä enään mitään muuta kuin että mitähän tuo pihalla oleva ikkunani ohi kävelijä sattui miettimään tai tuo muutaman korttelin päässä kuuluva ambulanssi, millaiselle keikalle se on menossa?

Yhtäkkiä alan katselemaan ympärilleni ja tajuan että ”mitä,miten ja miksi täällä on tullut yhden ja puolikkaan saikkupäiväni aikana näin kamala kaaos. Alan siivota. Heitän eiliseltä jääneen vaniljatee pussin pöydältä roskiin, haen vesilasin yöpöydältä ja rupean tiskaamaan tiskivuorta pienemmäksi.

Yhtäkkiä tunnen että kuumeeni rupee nouseman ja päätän käydä nojatuoliin istumaan ja jatkaa ulos ikkunasta katselua. Pistän spotifylistan pyörimään ja listalta alkaa soida Maustetyttöjen  Soitin sulle sanoakseni en mitään, ”mulle kuuluu sitä samaa…”. Hymähdin biisille koska samaistuin.

Päätin laittaa  terapiateet kiehumaan ja siirtyä sänkyyn tietokoneeni kanssa kirjoittelemaan koska en jaksanut oloni takia istua enää ja tuijotella Ulla Taalasmaana naapureideni elämää vaikka se mielenkiintoista onkin.

Nyt tajusin noin tunnin jälkeen siitä kun laitoin teeveden kiehumaan että niin joo ”Ainiin voi jestas se tee!”. Poistun koneen äärestä keittiööni jonne on noin 3-5 askelta sängystäni, asunhan hulppeassa 22 neliön melkein kartanossani.

Näin istun sängylläni kello 17.16 teemuki kädessä vaniljateetä, maidolla ja hunajalla juodessani ja mietin, että kuulempa hyvin rappukäytävän äänet tänne sisälle ja alan saamaan kauhukuvia siitä kuinka hyvin minun asumisen äänet kantautuu rappuun ei siinä muuten mitään mutta, luen tätä tekstiä ääneen, välillä laulan ja ajattelen ääneen.

Nyt varmaan sinä ja myös minä mietimme että mikä tämän tekstin tarkoitus oli? Mitä sillä haetaan? Niin…en tiedä. Ehkä se kertoo siitä mitä käyn päänisisällä läpi parin tunnin sisällä. Tai sitten se kertoo normaalista elämästäni, joo se ei kuulosta kovin ihmeelliseltä ja tämä saikulla olo ei tuo arkeen mitään mahtavia sävähdyksiäkään.

Mutta vaikka tällä tekstillä ei ollut mitään sanomaa tai sen suurempaa tarkoitusta niin ainakin minulla on hyvä mieli ja mukava olla koska sain ajatukseni ulos joten päässäni ei käy niin kova ajatustenjuoksu kuin alussa, enään päänisisällä ei tapahdu hirveesti mitään ja se on aika mukavaa tälläiselle keskittymishäiriöiselle ja stressaaja luonteiselle ihmiselle.

Olet tervetullut uudestaan kyläilemään blogissani TERAPIATEELLÄ.