12. luukku – Joulunaluskooma

12. luukku – Joulunaluskooma

Okei, viimeistään tänään alkaa olla jo sellainen olo, että olen täynnä, siis niiiiin täynnä tätä vuotta.

Monet puhuvat joulunalusrauhasta ja siitä miten vähän hiljennellään aattoa kohden. Minusta tuntuu, että joulunaluskoomaituminen olisi osuvampi termi. Koska minulla ole tänään vielä kampauksen ja meikin näyttötyö koulua varten, tuntuu aika kaikkensa antaneelta jo muutenkin. Hyytelöaivo. Aivohyytelö. Tänään unohdin tehdä eväät töihin, enkä minä i-ki-nä unohtaisi ruokaa. Etenkään kanasalaattia (!!!!), jota minun oli tarkoitus tehdä.

Otin äsken kahden ja puolen tunnin päiväunet, joten nyt ei ole sellainen pälätysfiilis.

Mutta tuota, tuuletus sille, että nyt on vain puolet joulun odotusajasta jäljellä! Kaikki tämä iloisuus ja odotus vie mehut. Jännittää niin lujaa, että nuupahdan.

Ei, ne eivät ole pupunkorvasormet. Ei, ne eivät ole ”. Se on peace-merkki. Vähän löysä sellainen.

Ja ei, tuossa Ben&Jerry’s -purkissa ei ole jäätelöä, vaan pinnejä. Kohtaan pettymyksen aina, kun vaan sen.

Hahaha, toivottavasti keksin vielä seuraavillekin kahdelletoista päivälle kalenteriluukkuja. Aloitin lapsen riemulla joulukalenteripäivityksellä, mutta tämä alkaa jo nyt laskea kuin lehmän häntä, kun alkaa vähän uuvuttaa tämä elo. Tuleeko minustakin aattoon mennessä sellainen kyyninen jouluhössötyksen vihaaja? Ei, en voi taipua siihen! On tässä maailmassa tarpeeksi masentavaa jo muutenkin. Palataan niihin iloisiin aiheisiin sitten, kun olen saanut ihan alkajaisiksi esimerkiksi kunnon yöunet.

Kuulemiin ihmiset! Jaksakaa vielä 12 päivää!

– Jenni H.