19. luukku – Pimeä joulu on ihan hyvä joulu

19. luukku – Pimeä joulu on ihan hyvä joulu

Enpä aiokaan valittaa siitä, miten pimeää ja masentavaa ulkona on. Miksi valittaisin? Pimeyshän nimenomaan sopii meille. Me olemme Suomesta, kylmästä pohjolasta. Täällä kuuluu olla pimeää.

Jaa, miksi?

Siksi, koska voin rauhallisin mielin tuulettaa tänään sille, että pimeimmässä pimeydessä valonpilkahdukset näkyvät paremmin, myös ja etenkin joulun alla. Tämänhän pitäisikin olla valon löytämisen aikaa (kuulostipa taivaalliselta, ei nyt silti mennä ihan niin pitkälle). Kesä on meille aivan luonnotonta aikaa ja kaikki se valon määrä saa meidät käymään ylikierroksilla. Pimeys sen sijaan pakottaa meidät rauhoittumaan ja etsimällä etsimään valoa. Eikä se ole ollenkaan masentavaa.

Tässä taas päivän kuvaryöppy. Kuten jouluvalot eräässä aiemmassa postauksessa, myös muu valo ansaitsee enemmän kuvia kuin yhden. Se on vain niin käsittämättömän kaunista, vaikka minicanonini ei olekaan valovoimaisin järkkärinjäljitelmä.

Kyllä, horisontti oli vino, en minä. Ei noita mukulakivikatuja saatu rakennettua tasaisiksi, ei niin millään. Rähmäkäpälät.

Vaikka en liian usein kaipaakaan keskustan hälinään, tänään taisi tulla ehkä ensimmäistä kertaa sellainen olo, että voi kun kotona on kaunista. Minun Tampereeni. Nyt olen tehnyt rauhan kanssasi ja voimme viettää joululomaa erillämme, toisiamme lämmöllä muistellen. Kiitos kaikesta valosta.

Nyt, hyvää yötä ihmiset! Huomenna on vuoden viimeinen arkiperjantai JEEEEEE!

– Jenni H.