Blogimorkkis ja höpönlöpösuodatin

Minulla on suunta aivan totaalisen hakusessa, ihmiset hyvät. Tai ei se ole hukassa. Se vain juoksentelee ähkien ja puhkien ja vikisten metsässä risujen raapiessa naamaa vähän niin kuin joku lantiofarkkuinen blondi, ö-luokan teinikauhuelokuvan ensimmäinen uhri.

Pitäisikö huolestua, jos minun suuntani käyttää lantiofarkkuja? Vai olla iloinen siitä, että sillä ei ole jenkkakahvoja..?

Kuitenkin.

Kirjoittaminen on ihanaa ja lörpöttely on ihanaa, vähän niin kuin.. no en keksi muita kuin pissa housussa -vertauksia, niin annetaan olla.

Mutta olen ollut molempien suhteen suoraan sanoen todella laiska viime aikoina. En silti haluaisi ruveta selittelemään, että elämä on ollut hullua pyöritystä ja tuntuu että vähän kaikilta sen osa-alueiltakin puuttuu suunta. Valmistun koulusta kuukauden päästä, tulevat työt ovat yhä ärsyttävän mystiikkaverhon takana ja vilauttelevat vain vähän reittä sieltä täältä, eikä syksyllekään ole mitään suunnitelmaa ja tuntuu, että joku yrittää vetää minun tulevaisuudensuunnitelmilleni lopputekstejä esiin..

EI!

Olen vain niin tietämätön. Haluaisin tietää ensinnäkin, että kuka täällä oikein käy lukemassa? Käykö kukaan? Juttelenko itseni kanssa? Olenko ollut viime aikoina liian laimea? Olisin kyllä voinut saada mielenrauhan Google Analyticsillä (joka olisi ilmeisesti laskenut tämän blogin kävijämääriä), mutta en osaa käyttää sitä ja se jurppii ja lujasti.

Olen muutenkin niin tietämätön sen suhteen, mitä haluaisin tänne julkaista. Mitä isommaksi kirjoitusväli muuttuu, sitä kovemmaksi uusien postauksen möläyttelysuodatin muuttuu. Ja kun minä mielelläni olisin enemmän sellainen möläyttelijä täällä, koska olen niin kiltisti oikeassa elämässä.

Hahaha, tuliko kellekään muulle tästä mieleen tämä:

Heheeeh.

Noniin.

Punainen lanka, hohoi.

Kun asian laita on niin, että kyllä minulla ideoita riittäisi. Ei ole aihetta, josta en voisi kirjoittaa, paitsi ehkä tiettyyn vakavuuteen asti.

Ehkä minun pitäisi vaan ottaa omaa blogiani sisarellisesti harteista kiinni ja hölskytellä sitä niin kauan, että se pyristelee irti ”vappuna bloggaan vapusta ja sen jälkeen siitä mitä söin hienosti trendikahvilassa” -linjasta, jota en todellakaan haluaisi noudattaa. Lukijoita on ihan turha kalastella sillä, että yrittää ottaa omista uuniperunoistaan (vaikka en kyllä mitään perunaa edes söisi, koska perunan maku on dippailtu jossain.. saatanassa) vähän erilaisemmilla filttereillä kuvia kuin kaverin blogissa.

Nyt olen saanut tämän asian sydämeltäni ja olen taas sinut höpötysteni kanssa. Huh.

Enkä voi nyt keskittyä mihinkään mukavakavaan blogi/tulevaisuuspohdintaan. TV:stä tulee Euroviisujen esikatselumaraton ja Euroviisut ovat minun maailmassani aika pyhä asia. Tähän aiheeseen tulen todellakin palaamaan. Minä ra-kas-tan Euroviisuja ja niiden omaa höpönlöpösuodatinta, joka on ehkä samaa luokkaa omani kanssa.

Kuullaan ihmiset. Toivottavasti olette viihtyneet siellä ja viihdytte jatkossakin. Olette yhtä ilahduttavia kuin Euroviisuissa Itävallan edustaja miesnainen, joka on halunnut muuttuessaan naiseksi pitää kiinni komiasta parrastaan.

En tuomitse, iloitsen. Niin kuin iloitsen teistäkin!

Nyt on varmaan aika laittaa tälle piste, ennen kuin lähtee lapasesta.

– Jenni H.