Kuinka kökötys kesytetään?
Asiat rullaavat elämässäni tällä hetkellä jotenkin epätodellisen sulavasti. Työ, koulu, ihmissuhteet.. kaikki sujuvat omalla painollaan.
Ja välillä, koska olen aika pahanlaatuinen stressaajaluonne, panikoin joka tapauksessa, koska odotan jotain kamalaa pommia, mikä pistää elämän uusiksi ja vetää suunnitelmia sata askelta takapakkia. Onko teillä samanlaisia fiiliksiä? Koko ajan odottaa, että joku hullu tulee nurkan takaa pesäpallomailan kanssa.
Samat kysymykset vetävät päässä piirileikkejä. Olenko tehnyt kuitenkaan tarpeeksi? Mitä olen unohtanut tehdä? Mitä jos vahingossa en olekaan tarpeeksi hyvä ja joku suuttuu? Näin. Kökötys on taattu ja ongelmia alkaa löytyä hakemattakin.
Mutta onneksi tajusin eilen illalla ottaa tilanteesta perinteisen niska-perse-otteen ennen kuin koko seuraava viikko muuttuu myrkylliseksi. Voisinkin jakaa teille yhden toimivan ensiapuyhdistelmän kökötykselle ja se on kovin yksin kertainen.
Ensimmäisenä kannattaa rakentaa pesä pehmeällä sohvalle. Yksinkertaista. Sohva ei tunnu aamuisin ehkä kaikkein ergonomisimmalta nukkumispaikalta, mutta minusta on piristävää olla vähän niin kuin itsellään yökylässä. Ajatus kulkee eri tavalla kun ei herää samasta paikasta joka päivä.
Toisekseen kannattaa hankkia iso kasa hyvää iltapalaa, koska ruoka nyt ei voi jättää ketään pulaan. Eikä yöllä voi lähteä lenkillekään purkamaan olojaan, vaikka te terveyshörhöt siellä kuvittelisitte pelkän liikunnan ratkaisevan kaikki ongelmat. Euroviisuvalvojaisissa tuli vedettyä sipsiä aika rankalla tahdilla, joten himoitsin kerrankin jotain tervellistä. Onko nyt muuten joku tomaattikausi? Miksi tomaatit ovat yhtäkkiä niin järjettömän hyviä? Vaikka eivät ne mansikatkaan varsinaisesti pahoja olleet.
Ja kolmantena kannattaa laittaa joku turvallinen ja nostalginen leffa pyörimään. Tässä taloudessa ei ole yhtäään hetkeä, jolloin Potter ei toimisi. Vaikka tietenkään en nähnyt sitä kuin noin puolen tunnin verran, koska tämä kolminaisuus takaa kyllä rauhalliset unet sen sijaan, että pyöriskelisi sängyssä murehtien aamuyöhön.
Minulla oli onneksi tänään vielä vapaapäivä ja pitkästä aikaa kaksi päivää vapaata peräkkäin.
Enkä todellakaan aio miettiä, että mitä kaikkea hyödyllistä voisin tehdä nyt kun on aikaa. Tänään teen omin lupineni ihan mitä lystään, enkä aio mennä edes jumppaamaan salille, vaikka se nyt olisi varmaan ihan järkevää ja terveellistä. Näen töissä niin paljon ihmisiä, että minimoin sosiaaliset kontaktit ainakin tänään ihan minimiin.
Sen jumppaamisen ja siivoamisen ja kaappien järjestelyn sijaan aion miettiä esimerkiksi valmistujaisjuhlieni tarjoiluja ja surffailla leivontasivustoilla ja Pinterestissä. Sen lisäksi aion miettiä suunnitelmia vähän liian pitkälle, mutta tällä kertaa hyvällä tavalla. Täytin kalenteriani onnistuneesti juhannuksen kohdalta ja suuntaan silloin sukulaisten viihdykkeeksi mökille, vaikka kauan tuskailinkin sitä, pystynkö olemaan kaksi päivää ulkohuussin armoilla. Se on sen ajan ongelma. Sen sijaan laitan kauppalistalle omat crocsit ja otan kaiken irti maailman rumimmasta ostoksesta. Juhannuksena aion unohtaa normaalielämässä ehdottoman ”lengginsit eivät ole housut” -säännön ja näyttää ryönäiseltä metsäläiseltä muiden hyttysmyrkyltä haisevien sukulaisten keskellä.
Tässähän on yllättävän levollinen olo. On ihanaa, kun on jotain muutakin odotettavaa kuin tappokiireiset työpäivät. Tämänkin viikon pelastaa se, että viikonloppuna näppärä ystäväni leipoo kanssani Bailey’s -juustokakkua. Ei silloin voi mitenkään olla pahalla päällä tai sressaantunut.
Nyt tuli kyllä jo melkein liian miellyttävä ja leppoisa postaus. Ensi kerralla palaan tänne taas nyrkit viuhuen. Täytyy pitää joku tasapaino.
Öklön mukavaa viikonalkua ihmiset! Mitä teille kuuluu?
– Jenni H.