(Inho)realistinen kurkistus käsilaukkuun
No niin, sillä aikaa kun muu Lilyn väki pauhaa suu vaahdossa ja lievästi kiukkuisena sukunimen vaihtamisesta ja sen patriarkaarisesta perinnöstä tai muista jutuista, joista on helppo loukkaantua ja mahdotonta keskustella järkevästi netissä, minä laadin vapaapäiväni ratoksi höpönlöpöpostauksen just sulle: kurkistus käsilaukkuuni, tadaa!
Itsehän tykkään lukea kaiken maailman tirkistelypostauksia, mutta usein esimerkiksi juuri ”Käsilaukustani löytyy..” -kirjoitukset tuntuvat jotenkin.. noh, isolta emävaleelta. Siksi halusinkin kuvata teille, mitä löytyy oikeasti naisen käsilaukusta. Pandoran lipas on valmiina aukeamaan. Tämän jälkeen puhutaan varmaan jo siitä, että naisiakin pierettää (!!!!).
Yök? No, yhyy.
Mutta, asiaan! Laukun asemaa elämässäni kantaa tällä hetkellä kirpparilta ostettu mukanahkainen salkku, jonka kantohihna on sullottu kassin sisälle, koska se napsahtaa joka tapauksessa poikki hetkenä minä hyvänsä. Olen surkea vaihtelemaan tai ostamaan laukkuja, joten käytän usein vanhat laukut melkein puhki, ennen kuin esimerkiksi äitini huomauttaa niiden rupuisuudesta.
Auts. Nauttikaa valokuvauksen kermasta nyt kun voitte. Väsyykö kamera iän myötä ottamaan tarkkoja kuvia? Vai olenko aina ollut surkea kuvaaja, mutta nyt vasta kiinnittänyt siihen huomiota?
Joka tapauksessa, jättiläissalkkuni sisältö näyttää pitkälti tältä:
Kaikki toki näyttää kivalta, kun sen asettelee luovasti pöydälle.
Salkkussani pesii..
– iso ruskea rahapussi, joka on täynnä kuitteja
– iso ruskea kalenteri, joka on elämäni valo ja selkäranka
– laillisuuden rajoilla keikkuva määrä särkylääkkeitä
– rakkolaastareita
– Finrexin -lääkepusseja, 5 kappaletta
– punainen nauha, jonka löysin työssäoppimispaikkani lattialta
– kaksi käyntikorttia, molemmat hyödyttömiä
– kolikkopussi, jonka arvokas sisältö ei edes ole omaani
– kasa kadonneita tai liian myöhään löytyneitä muistiinpanoja ja muita papereita
– suklaan makuinen ateriankorvikepussi
– iso pussi omenapurkkaa
– jämät pahanmakuisesta sitruunapurkasta
– kahden purkan minipaketti
– peili
– bussikortti
– irrallaan seilaavia kolikoita, 2,20 euroa, jotka saattavat olla minun
– vanha leffalippu (Captain America!)
– rannekoru
– neljä kuulakärkikynää
– yksi kuivahtanut Stabilo-tussi
– kaksi ponnaria
– kolme pinniä
– lievästi likainen hiusharja
– kaksi pakettia nenäliinoja
– avainnippu
– avainnipusta irrallaan seilaava kotiavain (äiti ja isä, laitoin sen paikoilleen lenksuun heti kuvien ottamisen jälkeen.. vaikka puolustuksena se säilyi tallessa varmaan kuukauden ihan irrallaankin!)
– nenäsumute
– antiikkinen ja hyvin palvellut mp3-soitin
– soittimen latausjohto
– ruma meikkipussi (sininen mötkäle yläkulmassa)
– teillä tuntemattomilla – eli auttamattomasti häviksissä ollut – muistitikku
– kulmakynän puuosaan asti tylppä nysä
– kaksi ruskeaa rajauskynää (käyttö äärimmäisen laiminlyöty.. hei, hyvä että jaksaa aamuisin edes hampaat pestä)
– kynsileikkuri, joiden katoamisesti ehdin jo syyttää poikaystävääni
– paketti Mynthoneita
– verenpainekortti
– deodorantti
– muistivihko
– suklaamunasta saatu pikkuauto
– kaksi huulirasvaa: väritön hyvänmakuinen ja punavärinen
– huulipuna
– huulipunakynä (minulla ei ole huulia luonnostaan, joten tunnen itseni kummalliseksi, jos en edes välillä saa väriä naamaani)
– kasa kuitteja, nenäliinoja ja muuta roskaa eli kivasti pesänpehmikettä kaikelle muulla roinalle
– maailman paras ja ainoa sinipunamustat silmänaluseni korjaava peitepuikko: Grimaksen IV5, taivaanlahja (enkä minä juuri jaksa hehkuttaa meikeistä)
– halpispuuteri
– pesua kaipaava puuterihuisku
– kännykkäpussi, jonka olen väritykseen hullaantuneena nimennyt delffiininnahaksi
Siitä! Ei kuulkaa ole mitään puhtaita trendikalentereita, blogiyhteistyöllä kalasteltuja kuusenkerkkäpudistusliinoja, proteiinipatukoita (sellaisia joiden päiväys ei ole mennyt vuosi sitten) tai paria harkittua luonnonkosmetiikkapurkkia, joiden etiketit eivät muka ole kulahtaneet laukussa nuhjautumisen jäljiltä.
Todellisuudessa laukussa on myös paljon muita epämääräisiin ja kiusallisiin vaivoihin auttavia lääkkeitä, joita en muka kehdannut kuvata. Mutta, no shame. Eivätkä ne aina ole edes itseäni varten! Voitteko te ymmärtää, mikä helpotus minun salaperäinen ja pohjaton käsilaukkuapteekkini voi olla silloin, kun juuri Sinä istut kirjaston vessassa maha kuralla eikä KUKAAN voi sinua auttaa. Paitsi minä. Koska minä olen varautunut ihan kaikkeen ja minä todella tarkoitan sitä. Kun maailmanloppu tai superbakteeri tai zombit tai suvun vanhat kaunat tai vesikauhuiset ojajyrsijät hyökkäävät, kannattaa olla minun laukkuni lähellä.
Eipä kyllä tarvitse ihmetellä, miksi oikean puolen hartiani on aina ihan jumissa. Laukkuni kasvavat vuosi vuodelta.
Mutta missä on minun käsirasvani.. sen kuuluisi olla laukussa.
Noh, voin syyttää siitäkin ensin poikaystävääni ennen kuin löydän sen oman sotkuni alta.
Tuon kuvan ottamisesta on nyt pari viikkoa, ainakin. Siivosin silloin laukun, mutta nyt se on päässyt entiseen tuttuun ”Uskallatko astua kirottuun katakombiin?!” -tilaan. Sitä sattuu. En saa siitä sen suurempia sydämentykytyksiä.
Eli, minun laukkuni kirotut taskut kätkevät sisäänsä sen verran lääkkeitä ja roskaa, että heikompia inhottaa. Mikä on sinun laukkusi ryönäisin salaisuus?
Varsin miellyttävää illanjatkoa ihmiset hyvät! Palaillaan.
– Jenni H.