Ääriavoin naistenilta ja tasoittava brunssi
Minä olin eilen vähän viihteellä naisten kanssa. Samalla löysin itsestäni tiukan siveyssipulin.
Minä pidän avoimuudesta ja mielestäni melkein kaikesta voi puhua kavereidenkin kesken. Tai en ehkä itse vuodata syvimpiä tuntojani, mutta kuuntelen mielelläni, enkä juuri sävähdä arempia aiheitakaan.
Mutta parin siiderin jälkeen muutama minua sata desibeliä äänekkäämpää, riehaantunutta naista ottivat minusta niskaotteen. En päässyt edes baariin asti – olen bileistä liukenemisen kuningatar – sillä korvani ja aivoni kuumottivat siitä, miten paljon pariin tuntiin sai yksityiskohtaisia kuvauksia miesten ja erityisesti naisten haarusten elämästä ja mitä kaikkea siellä voi/kannattaa/pitää/pystyy/saattaa tapahtua. En jotenkin päässyt juttuun mukaan, kun keskustelut käytiin lähinnä kiljumalla päällekkäin ja silmät lautasina kerrottiin kutakuinkin, että miten paljon MUNAAAAA minnekin koloon mahtuu. Oli niitä aiheita varmaan muitakin, mutta ne menivät juoruilun puolelle ja lipsahtivat jossain kohtaa takaisin navan alle.
Tähän lisämausteena kuului tietysti vielä kaikki miehet vs. naiset -asettelut ja lihavat vs. laihat -astettelut ja ”Mä oon niin lihava” -itkut. Ihan kuin olisin kuunnellut Cosmopolitanin ääripöljäversiota täysillä äänikirjana. Niin kova itsekunnioitus (ja ylipäätään kunnioitus muita ihmisiä, eli tässä tapauksessa miehiä kohtaan) illasta jäi hehkumaan.
Haluan syyttää siideriä. Vai olenko itse ihan hirveän tylsä? Tai yliasiallinen? Tai liian siveellinen ja sulkeutunut?
Mutta tänä aamuna siunailin omia läheisiä ystäviäni, jotka ovat eksyneet elämääni. Ihan sydäntä lämmittä minibrunssi, jonka järjestimme kotonani (koska kellä nyt on varaa mennä ravintolan brunssille? eihän niissä saa edes löhötä sohvilla..).
Ystävien välistä rauhaa ja yhteisymmärrystä ei vain voi arvostaa liikaa. Ehkä olin eilen vain väärässä paikassa, väärään aikaan. En ehkä voi vaatia itseltäni sitä, että tulen toimeen kaikkien kanssa. Saatika sitä, että soluttautuisin kenen tahansa ystäväpiiriin. Kaikesta ei tarvitse tykätä.
Vaikka en hyväksykään sitä Cosmo-asennetta naisiin ja miehiin ja siihen, mitä vaikka seksin kannattaisi olla.. siinä ammutaan ihan omaan nilkkaan.
Joten, eläköön hyvät, ihanat, järkevät ystävät, joiden seurasta saan nauttia ja joiden kanssa kuulee omatkin ajatuksensa ja toisen mielipiteillä on jokin paino ilman, että se itse asia pitää huutaa toisen asian päälle.
Ja eläköön ruoka. On hyvä olla myös sellaisten ystävien seurassa, jotka todella arvostavat syömistä. Se on maagista kumppanuutta se.
Nyt minä lähden hakemaan Siwasta vielä lisää lihapullia, koska on pakko saada lisää noita coctail-tikkuja. Onhan se nyt ihan todella väärin, että juustot ja viinirypäleet jäävät yksin itkemään jääkaappiin vailla kolmatta pyörää.
Syöppö Cosmonaistenlyttääjä kuittaa. Ehkä minä en tule ikinä ymmärtämään kaikkea naistenvälistä ystävyyttä.
Ajatuksia aiheesta? Naisista tai brunssista.
Mukavaa iltaa ihmiset.
– Jenni H.