Latteiden lauseiden kalenteri ja pikkuponeja

Minulla on tänä vuonna taas oikea aikuisten kalenteri, kuten asiaan kuuluu. Kas, tässä.

Hah. Ensin vähän halveksuin sitä kaupassa, mutta kun sain sen synttärilahjaksi – lokakuussa, hahah – olin kyllä oikeasti aika tyytyväinen.

Mutta sitten postiluukusta tipahti myös sellainen köyhä pahvinen kalenteriläpyskä, joka sai säälistä jäädä talouteemme toimittamaan ikään kuin joulukoristeen virkaa. Tänään huomasin, ettei sen luukuista edes saa suklaata, eikä punatulkkukuvia.

Sieltä tuli latteuksia.

Okei, osuva lause tälle päivälle, kun olen ilman nuhteita rämpinyt läpi aivan suoraan sanottuna hyytävän karusta maanantaista ilman, että olen tiuskaissut yhdellekään sielulle. Huikkasin jopa ”kiitos” bussikuskille kun työpäivän päätteeksi pääsin kotipysäkilleni. Saanen huomauttaa, että nälkä oli kalvava ja minä en ole parhaimmillani nälkäisenä.

Mutta pahoin pelkään, että latteudet eivät tuosta ainakaan parane ja saattavat jossain kohtaa sisältää ihan kirjaimellista jeesustelua. Odotan innolla.

Millaisia joulukalentereita teillä on? Nettikalenteri? Arpakalenteri? Bodauskalenteri? Suklaakalenteri? Työkaverin kalenteri, jonka luukut käyt kiusallasi avaamassa ennen kuin kukaan huomaa?

Koittakaa selvitä tästä viikosta. Ei tämäkään maanantai ikuisesti voi jatkua.

Vai voiko…?

Kolmisen viikkoa jouluun! Jihuu!

– Jenni H.