Jää hyvästi, Lily!
Juu.
Päätin tänään vihdoin ja viimeisen kerran, että olen tullut tieni päähän Lilyn ja tämän koko blogialustan kanssa.
Se ei johdu sinusta, vaan minusta. Tai kyllä se vähän sinustakin – Lily – johtuu. En enää välitä mainoksistasi, jotka ovat banneriani isommat, enkä enää välitä kategorioistasi, jotka eivät oikeastaan osu juuri lainkaan minun juttuihini. En aio pyöräyttää tenavia edes sen takia, että voisin alkaa käyttämään uusia mammakategorioita.. En enää välitä siitä jatkuvasta tunteesta, että jään jättiblogien jalkoihin väkisinkin. Et oikeastaan säväytä minua, muutamia kullanarvoisia blogejasi lukuun ottamatta.
Lisäksi olen totta puhuen tympääntynyt myös oman blogini suuntaan. Ja nimeen. Aloin miettimään liikaa millaista muuta sisältöä Lilyssä kannattaa julkaista ja mitä ihmiset haluaisivat lukea. Sitten en kirjoittanutkaan lopulta enää mitään ja nyt on uusien ideoiden paikka. On minulla vielä hyvää(kin) läppää jäljellä, mutta täällä se vähän kuivahti kasaan. Tunnetustihan en tee mitään, mikä tuntuu pakkopullalta. Niin kuin salitreenausta sunnuntaisin.
Joku uusi blogi on varmasti tulossa. Uudella nimellä ja vapaammalla suodatuksella. Joskus. Tämä blogi ja Jenni H. jäävät tänne, että pääsen helpommin kommentoimaan muiden blogeja. Ja tulen varmaan huutelemaan kun saan jotain uutta ja konkreettista aikaiseksi.
Jääkää te tänne ottamaan ihania polkkatukkakuvia ja syömään pitkiä trendikkäitä aamiaisia ravintoloissa. Postatkaa herkkiksiä mietelauseita merinäköalalla. Jakakaa musiikkilöytöjä, jotka olette löytäneet jostain nuhjuisimmasta Helsingin Kallion kommuunikämpästä. Ihailkaa uutta piperryskynsilakkaa, joka on varmasti ihan eri pastellipunainen kuin kaikkina edellisinä vuosina. Ärsyyntykää yhä siitä, että valokuvissanne on huono valaistus (varmasti minäkin sen joskus näen..). Postatkaa samanlaisia asukuvia, oli fiilis sitten ”lempeä alkukevät ja shoppailusunnuntai” tai ”väsypallomaanantai”.
Älkää ottako minua niin vakavasti. Olette kaikki Lilyn naiset ja miehet aina hyvin hehkeitä ja ihanaa ja kunnioitettavaa, että jaksatte pitää juttuanne yllä.
Mutta minä menen etsimään oman tilani, joka on bleiseri-vapaa, jossa kukaan ei oikeasti jaksa alkaa pilkkomaan smoothien aineksia ja jossa saan rienata asioita rauhassa.
Opin Lilyn myötä hyväksymään avokadon varteenotettavana ruoka-aineena. Sitten minä opin, että tykkään omasta jutustani enemmän kuin tästä Lilyn raameihin sopivasta tylsästä minästä.
Sitä paitsi. Minulla on edessä yliopiston pääsykokeisiin lukemista ja omiin häihin valmistautumista (noin, sanoinpa senkin täällä ääneen täällä rivien välissä IIK). Tämä Lily tuntuu vain riippakiveltä siinä rinnalla. Sori ny.
Kohti uutta ja silleen.
Lopetetaan tämäkin kirjoitus nyt silti tuttuun tapaan johonkin vähän kiusalliseen. Eikö Antti Tuiskun Entinen ole ihan sopiva jäähyväisbiisi? En oikeastaan keksinyt muutakaan. Ei se tätä tilannetta mitenkään kuvaa, mutta onhan se nyt aika dramaattinen.
Ahahahaha.
Olette huippuja ihmiset ja toivottavasti löydätte uudenkin blogini lukemisen arvoisena sitten kun se taas nousee feeniksen (tarkoituksen mukainen köyhä veraus siihen p-sanaan, ihihihihi) lailla liekeistä.
Kuullaan taas. Olisipa minulla ollut joku hauskempi läppä tähän viimeiseen ilmestymiseen täällä.
No, ihan sama.
Moro toistaiseksi!
– Jenni H.