I love me -päivän parhaat
Eilen muokatessani I love me -messujen (tai I hate myself -messujen, niin kuin YleX:llä puhuttiin, en pääse tuosta yli, hahah) kuvia, löysin itseni ajattelemasta, miten voisin kirjoittaa sellaisen mahdollisimman kaikenkattavan ja kaikkia miellyttävän postauksen kaikesta siitä, mitä eilen näin ja kuulin. Juoksentelin messuilla koko päivän ja tietenkin minun on tasavertaisuuden nimissä kerrottava kaikesta vähän joitain. Lopulta koin vain suuren ajatusähkyn, enkä kirjoittanut yhtikäs mitään. Vielä pitkälle yöhön rääkkäsin aivojani siitä, miten minä nyt kirjoitan sellaisen hyvän jutun blogiini.
Arvatkaapa, mihin tulokseen minä tulin.
Tämä on minun blogini. Minun ei tarvitse kirjoittaa yhtään mitään, varsinkaan, kun minä itse olen tällä hetkellä ainoa, joka sellaiseen yleispätevään, kivaan kirjoitteluun painostaa. Kun en minä ole yleispätevä ja kiva. Tai ehkä olen välillä, mutta minä perustin tämän blogin sen takia, että saisin omat mielipiteeni kuuluville. Se ei ikinä toteudu niin, että linkkailen kaikkien yritysten nettisivuja tänne, varsinkin jos kyseinen yritys ei minua juuri kiinnostanut.
Olen toki aina avoinna kaikenlaisille yhteistöille, jos sellaisia ikinä tulee, mutta minun blogissani on minun ääneni.
Ja tämän kiukkuisen avautumisen – se oli kohdistettu minulle, ei teille, te olette ihan huippuja! – siivittämänä voin palata päivän oikeaan aiheeseen:
Suosikkini I love me -messuilta.
Olin siis kouluni siivellä perjantaina Helsingissä I love me -messuilla ja pähkinänkuoressa, siellä oli uuvuttavan paljon kaikkea.
Potentoikaa tämä ihmismäärä sadalla. Sitten pääsette tunnelmaan kiinni.
Se, mikä minut yllätti näillä messuilla, oli se, miten vähän ”Otapa tämä vihko/kirja/esite tai minä syötän sen sinulle väkisin” -esittelejöitä paikalla oli. Olin siitä aika helpottunut. Vihaan raahata kotiin kassillista paperia, jotka menevät ilman lähempää tarkastelua suoraan roskiin.
Kaikki myyjät ja esittelijät olivat mukavia ja kuuntelin heitä kohteliaasti. Plastiikkakirurgiständille en kylläkään eksynyt. Edes minun itsetuntoni ei kestänyt säröilemättä niiden kilometrisäärien ja triplageelattujen miesten vierellä. Superfood-osastoilla taas oli messujen hipsteredustus. Sielläkin minulle tuli vähän hyljeksitty olo, kun syön itseäni saastuttaen vain lähinnä halpaa makaronia. Jos haluan saada samanlaisen pakurikääpäpuunkaarnakuivajauhekokemuksen, menen ulos ja syön hiekkaa. Se on luonnonmukaista. Syöväthän pikkulinnutkin pikkukivä ja oletteko huomioineet, miten pirtsakoita ne ovat. Niinpä. Minäkin haluaisin tilhen vastustuskyvyn. Niitä ei kuule flunssa vaivaa syksyisin.
Cocovin raakasuklaapiste. Olisi maksanut euron maistaa. En maistanut. Menin seuraavana päivänä maistamaan ilmaiseksi oman ystäväni raakasuklaata, enkä tiedä, olisinko tullut euron hinnalla yhtään sen iloisemmaksi. Kauan eläköön Fazer!
Söin myös huomattavan määrän rahkaa ottaen huomioon, että yleisesti olen sellaisen mauttoman rahka rasan (toim. huom. tabula rasa) vihaaja, saatoin ehkä hakea Skyrin rahkaa jopa lisää. Samoin Vitalinea vei sydämeni. Osittain sen takia, että kun olin jo päivän lopulla luopumasta kaikesta elämänhalustani kävelyn uuvuttamana, hain kipollisen Vitalinea-rahkaa pahimpaan nälkäkuolemaani ja pääsin istumaan. Luojalle kiitos siitä, että joku oli tuonut pehmeitä tuoleja messualueelle.
Harmittavan harva jakeli messuilla juuri sitä kaipaamaani mättösuklaata. Löysin sitä vain kolmelta pisteeltä. Trendi tosin jakeli lakua. Pisteet siitä. Prosessoitujen makeisten vähäisyys tosin saatoi johtua siitä terveysosastolta tulevasta ryhmäpaineesta.
Rahkan lisäksi söin omiin käyttötottumuksiini verraten yliannostuksen proteiinipatukkaa. Eivätkä ne mintun ja kaakaon ja kahvin ja mansikan makuiset patukat olleet yhtään sen vähemmän kuivia, vaikka ne olisi paistanut voissa.
Haluaisin proteiinipatukoiden mielihyväryöpyn siivittämänä kehua myös, miten paljon erilaisia heleyttäviä/piristäviä/ravitsevia/uudestisynnyttäviä juomashotteja kokeilin. Tulin siihen tulokseen, että vanhenen mieluummin vähän rumasti, kuin latkin niitä juomia buustatakseni sisuskalujani jaksamaan vielä vähän huonojen elintapavalintojeni jälkirohinoita. Terkkuja maksalle, perjantaina on bileet, halusit tai et.
Ingman saa kunnioitukseni siitä, että se jakeli ilmaiseksi noita kokonaisia jogurtteja. En tosin kaikelta rahka- ja patukkaähkyltä jaksanut maistaa niitä.
Pääsin koulupassillani pinkille ”VIP”-alueelle, jossa kävin ihastelemassa mm. Grimaksen ihania värinappuloita. Olisin halunnut ostaakin uusia luomivärejä, mutta kyynärpääni eivät olleet tarpeeksi tiukassa taisteluterässä. Sitä hipelöimisen määrää..
Ilahduin myös järjettömän halvoista Aden -merkkisistä (miksi, miksi heillä on niin epäluotettavan ja hämärän oloiset nettisivut?) meikeistä. Rajauskynät ja kynsilakat esimerkiksi eurolla. Kyllä, kiitos.
Väritin käteni Adenin meikeillä aika perusteellisesti ja ostinkin vaikka ja mitä.
Olisin halunnut ostaa messuilta itselleni hammaskorun, mutta haluamani kultaiset korut olivat myyneet itsensä loppuun jo varmasti heti aamusta. Sen sijaan messuilla oli kaksi asiaa, joiden kohdalla menetin järkeni. Silleen hyvällä tavalla.
Toinen on tuo Effectin kynsienkoristelusetti, Effect Nail Design Kit, joilla ständin iloiset naiset tekivät koko päivän noissa muoteissa näkyviä lakkauksia vitosella. Minusta se oli ihan loistavaa, koska todella moni muu ständi teki aika hinnakkaita (lue: voijjuma, mä ostan viikon ruuat tuolla hinnalla) geelauksia tai kestolakkauksia kynsille, enkä ollut valmis maksamaan niin paljoa hetken mielijohteen kynsikokeiluista.
Noloa, kun en kysynyt kynsientekijäni nimeä, mutta hän oli niin näppärä. Kiitos!
Kaikkia ständillä käytettyjä lakkasettejä saattoi myös ostaa itselleen parillakympillä, suunnilleen. Haluaisin höpistä näistä jo nyt ummet ja lammet, koska nuissa lakoissa on sen lakkasudin lisäksi myös sellainen kynä, jolla voi piirtää noita pisteitä tai lepardipilkkuja ja koko idea oli niin ihana! :D Taidan ajautua sellaiselle postausalueelle kuin kosmetiikkapostaus tässä lähiaikoina.. Tuo koko merkki on Suomessa melko uusi ja olen itse aika innoissani.
Toinen ehdoton suosikkikojuni, josta tiesin kyllä jo eutkäteen: Kooky Gems.
Koska olen koruharakka pahinta ja vakavinta laatua, en lähtenyt noiden pöytien äärestä tyhjin käsin. Esittelen sydäntäsärkevä suloisen ostokseni vaikka jälkikäteen. Nuo korumallit ovat vain ihan käsittämättömän ihania. Jos ette pääse paikan päälle hiplaamaan, menkää nettikauppaan. Heiltä on muistaakseni avautumassa Helsinkiin pieni putiikki hetkeksi joulun alla? Korjatkaa, jos olen väärässä.
Kooky Gemsin lisäksi myös Elvari korut aiheuttivat erinäisiä ihastuksenvinkausuja ja huokailuja. Sydämessäni on erityinen paikka noille karjalanpiirakoille. Katsokaa niitä ja olkaapa hymyilemättä. Ja yrittäkää jättää ne mielleyhtymät ei-ruoka-aiheisiin. Lämpimästi mulkaisten poikaystävääni.
Voih, messuilla oli ihan järjetön määrä kaikkea. Kojujen lisäksi siellä oli myös kilpailuja ja luentoja ja LivBoxia (minua joka kerta kyrsii niin älyttömän paljon, kun minulla ei ole varaa tilata sitä), metrilakua ja hiuspohjan ja ihon tarkastelua sellaisella mikrokameralla, joka suurentaa huokosesi 200 kertaiseksi. Se on jäätävää touhua, jos mikä.
Minusta oli kyllä surullisen huvittavaa, että tuossa miestenhiustenleikkuukisassa kaikilla oli tuollainen ananas-mallinen tukka. Mielikuvitus anyone?
Vaikka ylipääntänsäkin noissa hiustenleikkuukisoissa huijausprosentti on potentiaalisesti todella korkea (vaikka tietenkin haluan uskoa, että kaikki pelaavat reilusti, eikä vain palkinnot silmissä), sillä usein hiuksia voidaan leikata kenen tahansa toimesta etukäteen ja sitten varsinaisissa ”kisoissa” vähän nirsiä otsatukkaa ja laittaa työ näytille. Minusta se on vain vähän noloa.
Silti, minä ainakin nautin perjantaisista messuista ja päätän höpinäni tähän, vaikka haluaisin esitellä kaikki ihania näytteitä, joita kojuilta sai (Oriflame jakoi mm. ripsivärejä arvontaan osallistujille, arvostan). Enkä kyllä raaskisi tuupata tähän postaukseen enempää kuviakaan. :D Kiitos järjestäjille!
Vaikka olinkin rättiväsynyt päivän päätteeksi, jaksoin silti kokeilla uusia kynsilelujani veljeeni. Viaton kosmetiikan uhri, eihän isosiskolle nyt sanota ei.
Oliko kukaan muu messuilla? Millainen fiilis jäi? Ja mikä tärkeintä, ostitteko mitään kivaa?
– Jenni H.