Koti-idylliä

Vaikka rakastankin joulua pitkälti läpi vuoden, en silti mitenkään jaksaisi sitä ainaista lunta ja jäätä. Lähinnä jäätä, koska talvisin kävelyni muuttuu reippaahkosta lönköttelystä sellaiseen ”maa saattaa pettää altani milloin tahansa, pakko hiihdellä kengät maata pitkin” -mateluun. Soisin ehkä joulukuun ja tammikuun lumikuukausiksi, muuten voisi olla sellainen kirpeä syys/kevätilma.

Mutta vielä menee hyvin. Nauttikaamme siis…

.. kaduista, joita kukaan ei ole vielä jaksanut puhdistaa lehdistä.

.. vihreistä kesän muistoista. Ainainen hellehiki, adjö!

.. aikaisista auringoslaskuista.

.. talvikarvaa kasvattavista halattavista ystävistä. Ja koirista myös.

.. pienestä purosta, joka on naamioitunut lehtiin. Nimim. oli lähellä etten mennyt hyppelehtimään ”kun se on kuivunut pois”.

.. kotikaupungin kaduista, jotka muuttuvat ajan myötä aina vain kauniimmiksi.

.. karvamadoista, jotka vaipuvat pian varmaan johonkin horrokseen. Niin meille kaikille käy, kun elo käy liian hyytäväksi.

.. ja mäkkilounaasta syksyisellä järvimaisemalla. Siinä on teille idyllin sydän hyvät ihmiset.

Syysloma alkaa tehdä tehtäväänsä minunkin kireisiin aivoihini.

Mitä te tätä vielä luette? Menkää pihalle siitä! Siellä on nättiä.

– Jenni H.