Tyly aamu ja synttäriliputus
Kuvittelin pääseväni helpolla, kun olin suunnitellut tälle päivälle vain autokoulun kakkosvaiheen suorituksen. Oletuksena se, että luulin siihen menevän yhteensä korkeintaan nelisen tuntia. Olisinko voinut olla enempää väärässä? Tämä päivä nielaisi sisuksiinsa seitsemän tuntia ilman, että jäi muruakaan jäljelle.
Tulin Tampereelta jälleen kerran Heinolaan suorittamaan ajokorttini viimeiset vaatimukset pois alta ja löysin itseni sen takia Heinolan keskustasta jo vähän jälkeen seitsemän aamulla, oh my. Eipä kai ihme, että nyt vähän nukuttaa.
Koin myös synkän herätyksen siihen, ettei Heinola ole sellainen sympaattinen pikkukylänen, jossa jo heti seitsemältä aamulla porukka kantaa hymyssä suin croissanteja ja hedelmäkoreja naapuriin aamiaista varten (hyvä on, ei missään Suomessa tehdä niin, paitsi Turussa, koska ne on niin hipstereitä) tai jossa raksamiekkoset ja vanhat äijät kerääntyvät torikahvilalle rupattelemaan ja päivittelemään, että jopas iski sateen niskaan.
Ei.
Oikein imeytyi sielun sisimpään se pikkukaupungin lämpö.
Tai ehkä sitä lämpöä ja vilskettä on täällä sitten kesäisin, mutta kuten koko muukin Suomi, myös Heinola päättää sulkea ovensa ja ikkunansa ja vetää otsan kurttuun ja iloiset ajatukset hirteen viimeistään syyskuun alussa. Niin että oikein kunnolla tuntuu se kaamosmasennus.
Ihan sama, vaikka sen ikävän ja rumasti kaljuuntuvan naapurin koirakin purisi jalkaan, joka tulehtuisi ja tippuisi pois. Otti, ottaa ja tulee ottamaan päähän joka tapauksessa.
Vaikka kaupungilla oli pimeää ja olin yksin, sentään yksi ihastuttava kahvila – yskäys – oli auki. Kiitos aamun piristyksestä sinä aamuvihainen kahvilatyöhön sorrutettu nainen, joka hyvin intensiivisen kännykkähipelöinninkin lomassa kuitenkin vaivautui vinkaisemaan vaisun hein asiakkaille.
Meinasin juuri tällaisia tunnelmallisia kahvilakuvia varten perustaa Instagram-tilin. #cafe #ilovemornings #finnishgirlnotinthepicture #interiordesign #vintagetahmainentunnelma #eitäällätarvijuurikaanpalvellakoskamikäänmuukaankahvilaeioleauki
Mutta ei tämä päivä nyt sentään ihan hukkaan mennyt, vaikka aamu alkoikin vähän kankeasti! Minulla on syntymäpäivä ja minulla on suklaarusinoita ja juhlapäiväni vuoksi koko Suomi liputtaa!
Ai, mikä YK?
Unista torstaita.
– Jenni H.