Kirppistelyn yhteenveto – viimeinkin
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä?
Olin poikaystäväni kanssa raijannut kamojamme Tampereen PLT-kirpputorille jo muutama viikko sitten ja vasta viime viikonloppuna saimme tyhjennettyä ylitse jääneet vaatekassit kaappeihin. Pakkaaminen ja purkaminen on yleisestikin lähellä sydäntä. Alkaa ihan hymyilyttää, kun ajattelenkin sitä sunnunntaista viikkaamista ja sullomista ja äheltämistä. Voisin alkaa muuttomieheksi tämän intohimon saattelemana.
No niin, höpönlöpö. Asiaan. (Vaikka pakko vielä todeta, että höpönlöpö on kyllä aivan hirveän ruma sana, etenkin kirjoitettuna. Ette tule sitä täällä enää näkemään. Hyi olkoon.)
Nyt tulee sitä oikeaa asiaa! Tämä on enemmän tällainen kokemusten summaus, eikä mitään järisyttävän hyviä vitsejä ole tiedossa. Voit jättää lukematta, jos kirppistely ei kiinnosta. Tai sitten luet ja naureskelet muuten vain. Sekin käy.
Kirpputorin valinta
.. oli onnistunut! Toki PLT ei ole kovin keskustassa, mutta se on silti vilkkaan kadun varressa ja bussipysäkin vieressä ja Tampereen Kalevassa on paljon potentiaalisia kirppistelijöitä, jotka kiitettävästi tyhjensivätkin pöytäämme (jee, kiitos kaunis!). En usko, että tavaraa varastettiin, eivätkä myyntitavaramme siirtyneet viereisiä pöytiä kauemmaksi. Henkilökunta oli todella mukavaa ja ystävällistä, mikä ainakin minulle oli tärkeä valintakriteeri, kun mietimme myyntipaikkaamme. Olen kuullut todella paljon tarinoita esimerkiksi Radio Kirppiksestä, jossa on kuulema usein melkoisen tylyt myyjät. En olisi mielelläni vienyt rahojani sinne. Haluan viedä tavaroitani paikkaan, jonka henkilökuntaan voin luottaa. Onneksi on PLT. Se oli muutenkin lähellä kotiamme, joten selvisimme tavaroiden raahaamisesta ilman omaa autoakin (jota ei siis ole olemassakaan).
Myyntimenestys
Se tärkein asia, tietenkin! Tienasimme hieman yli sata euroa, joka oli ainakin minulle iso yllätys, koska pää jo valmiiksi rinnuksilla odotin korkeintaan parinkympin voittoja. Kahden viikon myyntihinta oli myös mielestäni kohtuullinen; opiskelijoilta 44 euroa. Vertailukohteena vaikkapa Bonus Kirppis, jossa muistaakseni kuusi päivää maksaa 39 euroa. Koska olen pihi ja pienestä kaupungista (jossa hintataso on ihan eri maata), en oikein syttynyt noille tunnetuimpien kirppisten hinnoille.
Ajankohta
Meidän kojumme oli siis pystyssä kaksi viikkoa. Viikko ennen syyslomaa ja se itse syyslomaviikko. Olin ajatellut asian niin, että lomalla ihmisillä on enemmän aikaa käydä kirpputorikierroksilla ja silloin he lomahuumassa ostelisivatkin tavaroitamme. Eräs lukija kuitenkin huomautti, että syysloma – ja muutkin lomat – voivat olla vähän kehnoja ajankohtia, koska silloin ihmiset usein matkustavat muualle. Erittäin hyvä pointti. Toinen hyvä vinkki oli ajoittaa kirppismyynti alennusmyyntien väliin ja vältellä esimerkiksi Hulluja Päiviä. Silloin ihmiset ovat kyllä varmastikin niin raatoja jo pelkästään Stockmannin oviaukkojen lähellä vaeltavien ihmisriepujen katselemisesta, ettei shoppailu paljoa kiinnosta. Ensi keväänä osaankin ajoittaa myyntini paremmin, vaikka kyllähän nytkin voittoja tuli enemmän kuin osasin kuvitellakaan!
Yleisiä huomioita
Joo. Jos aiotte mennä myymään kirpputorille, aloittakaa se tavaroiden etsiminen ja valinta ja silitys ja hinnoittelu ja viikkaus ja pakkaus ihan to-del-la ajoissa. Ottakaa tämä neuvo avoimin mielin vastaan viivyttelyn mestarilta. Vaikka äitini kuinka sitkeästi soitteli ”joko olet laputtanut” -puheluita melkein päivittäin, viikkasin silti kiukkuisena ja väsyneenä myyntivaatteita vielä edellisenä yönä ekasta myyntipäivästä. Siinä on oma ja kanssa-asujienkin usko koetuksella.
Muuten elämäni ensimmäinen, ihan ikioma kirpputorikokemus oli todella mieluisa. Se on vähän hankalaa, mutta vaivan arvoista. Pöydän maksu hoitui helposti käteisellä ja voitot saatiin myös ihan ilmielävänä suoraan pussiin. Pöytäpaikkaa sai itse toivoa ja pohtia henkilökunnan kanssa ja pöydästä tehtiin myös kirjallinen sopimus, mistä olin iloinen. Vaikka kaipa se on ihan tavallinen käytäntö. Ensikertalaisena kaikki on vain niin uutta.
Mitä kannattaa ja mitä ei kannata myydä?
Ei se ole tyhmä, joka myy. Se on tyhmä, joka ostaa. Olen ikuisesti kiitollinen tästä neuvosta ystävilleni. Kaikkea kannattaa ainakin yrittää myydä. Itse on mahdotonta arvioida, millaisia vaatteita muut ihmiset haluavat ja ovat valmiita ostamaan. Kaikkein törkeimmät luomuksetkin menevät joko hipstereille tai jollekin teatteriryhmälle. Sama ohje kannattaa pitää mielessä myös hinnoittelussa. Moni kommentoikin, että ”myytpä halvalla”, kun ensimmäiset kuvat tulivat blogiin. Onneksi otin onkeeni ja korotin hintoja. En naurettavan korkeiksi, mutta järkeviksi. Jonkun itselleen aika turhan tuntuisen topinrutaleen voi helposti myydä eurolla. Kyllä ne menevät, jos ne ovat hyväkuntoisia. Ei saa olla liian anteeksipyytävä omien hintojensa kanssa. Liian kalliiden vaatteiden hintojahan on helppo alentaa vaikka -50% -kyltillä myyntiajan lopulla.
Vaikka vaatteita ja tavaraa tuli takaisin, myös yllättäviä juttuja oli mennyt kaupaksi omalla mittapuulla hyvien kamojen edestä. Joku oli esimerkiksi halunnut ostaa Flipper -elokuvan, jossa oli sen narisevan läpykäsnisäkkään lisäksi Elijah Wood. Toivotan lämpimästi onnea tulevalle elokuvaillallenne. Siitä tulee varmasti hyvin koskettava.
Näin myös ihan omis silmin livenä, kun joku ihana raahasi kassalle tuon persevän patsaankin. Toivottavasti siitäkin on uudelle omistajalleen iloa, tai loputtomasti hupia.
Kysykää toki, jos tuli jotain kysyttävää! Tässä oli kaikki kuitenkin tiivistettynä. Hyvin meni, mutta menkööt. Nyt haluan kevääseen asti unohtaa kaikki ne kaapissa lojuvat turhakevaatteet. Kiitos PLT ja kiitos kaikille vaateapajilleni eksyneet.
Kuulemiin taas ihmiset hyvät!
– Jenni H.
PS. Miksi, miksi kukaan ei halunnut ostaa kauniin vaaleankakanruskean väristä CD-tornia? Eikö se nyt ole jo melkein vintagea? Nyt se lojuu tuossa olohuoneen seinustalla. Aion kyllä käydä ihan ilmaiseksi hylkäämässä sen sinne PTL:n ovelle. Kapaloin ja laitan sen lempilevyn mukaan unikaveriksi.