4. luukku – Itsekehu siitä, että lahjat ovat ajoissa paketeissa

4. luukku – Itsekehu siitä, että lahjat ovat ajoissa paketeissa

Tänä vuonna, oikeastaan koko tässä elämän aikana, minä välillä yllätän itseni olemalla ajoissa. Olkoonkin, että sitä tapahtuu aika harvoin. Ehkä juuri siksi se sitten tuntuukin niin erityisen mukavalta.

Tänä jouluna sain kiristeltyä hermojani ja löysyteltyä niitä kukkaron nyörejä niin paljon, että jo aikoja sitten 98 prosenttia lahjoista oli valmiina ja käärittynä tonttuihin ja rusetteihin.

Sen kunniaksi itsekehun valossa hyvältä idealta tuntunut, vähän juntti peukkuläpsy.

En tiedä, haluanko sanoa, että tuo karvainen käsi on minun, vai että tuo pullea taikinakäsi on minun.

Huono kuvakulma. Myös käsille voi saada kaksoisleuat.

Nyt voin kuitenkin kuvaannollisesti oikaista koipeni ja höhötellä muiden viime tingan paniikkikohtauksille lahjakaupoissa viikkoa ennen joulua. Itsehän sain samoja hengenahdistuksia viime joulun alla. Siinä on aaton odotuksen rauha ja autuas lämpö parhaimmillaan. Kaikki tämä yhdistettynä siihen totuuteen, että kauppakeskuksissa on yleensäkin aika hirveää oleskella, ellet ole yksinäinen aamusiivooja. Joukkohäröily ja joukkopaniikki eivät ole kaukana toisistaan.

Toisaalta, kun 98 prosenttia lahjoista on kääreissä, saattaa olla, että ne viimeiset 2 prosenttia ovatkin yllättävän ylitsepääsemättömiä.

Esimerkiksi lahja poikaystävälle.. En-ole-keksinyt-mitään.

Mutta silti, aion tyytyväisesti myhäillen vilkuilla jo tuota syntynyttä lahjakasaa.

Kivaa keskiviikkoa! Miten teidän lahjatilanne voi? Mitä olette ostaneet? Esimerkiksi niille poikaystäville.. Olen aika syvässä suossa tässä tilanteessa.

– Jenni H.