6. luukku – Tyttöjen juhlat ovat parhaat juhlat
Ja taas melkein tunti ennen vuorokauden vaihtumista, joulukalenteriluukku!
6. luukku – Tyttöjen juhlat ovat parhaimmat juhlat
En useinkaan järjestä illanistujaisia. Ehkä siksi, etten itse ole kotona tai siksi, ettei kukaan muukaan ole samaan aikaan kotona. Se on vain kylmä fakta, että jo kolmen ihmisen on vaikeaa löytää yhteistä vapaata iltaa.
Mutta tänään, Itsenäisyyspäivänä (jee, hyvä Suomi ja tietenkin hyvä Tammmpere!), kokoonnuimme luokkani naisten kanssa asunnolleni Linnan juhlien valvojaisiin.
Onnellisesti olin ehtinyt leipoa kakun ja pikkusuolaista ja raivosiivota kotia poikaystävää samalla hyväntahtoisesti pomottaen. Haluankin tuulettaa sille, että ilta onnistui, ruokaa oli tarpeeksi ja tietenkin siksi, että naiset olivat ihania, kuplivan puheliaita ja nauroivat viikon energiat täyteen.
Haluan myös tuulettaa sille, että kakkua – kaikkia odotuksia vastoin – jäi vielä huomisellekin. Jolloin kylään tulee uusi lauma naisia pikkujouluriehakointiin.
Olisiko tämä myös tuuletus rautahermoiselle poikaystävälleni, joka urheasti tulee kestämään kaksi päivää kikatusta, räkätystä, kohoavia intonaatioita, korviavihlovia kirkaisuja ja levotonta hihitystä?
Hauskaa Itsenäisyyspäivää ihmiset!
– Jenni H.
Ps. Terveisiä niille tyhjäpäille, jotka hajottivat Tampereen keskustessa kaupppojen ikkunoita Timo Jutila -naamareissa. Auttoiko? Näinkö tasoititte Suomen luokkaeroja, vai mikä se teidän huippuhyvä syy tässä taas olikaan niille isojen ihmisten räkänokkaleikeille? Vai oliko vaan kännissä vähän pohjattoman surkea idea? Tiedättekö, vähän niin kuin lapsena joskus oltiin pahanteossa ja syötiin sisaruksen joululakenterin kaikki suklaat ja vasta myöhemmin tajuttiin, miten tyhmää se ehkä olikin.. Mutta isot ihmiset, hyvä ihme sentään.