8. luukku – Joulujumppa, menetetty jumppa
Eih, tyylikäs unohdus koko joulukalenterista, silti yhä tyylikkäästi tämän vuorokauden puolella!
8. luukku – Joulujumppa, menetetty jumppa
Ajattelitteko vielä, että tässähän on kaksi viikkoa aikaa jouluun ja ehditte vielä hyvin hikoilla vaivalla ansaitut makkarat ympäriltänne pois, ennen kuin ruokahuumassa vedätte ne jouluaterialla takaisin? No, se on kyllä jo liian myöhäistä. Etenkin, jos vedätte samanlaisia pikkujoulu- tai joulukalenteirsuklaaövereitä, kuin minä olen viime aikoina vetänyt. Tässä vaiheessa on ennen joulua vähän liian myöhäistä aloittaa uutta elämää ja muuttua fitnessmestareiksi.
Aika tyytyä kohtaloon ja unohtaa haaveet siitä, että tänä jouluna saisi kekkaloida sukulaisten edessä hehkeän atleettisena, kaksi vaatekokoe pienemmässä mekossa ja laittaa kinkun lisukkeeksi rasvatonta maitorahkaa. Hei, tammikuussa sitten. Kesäkuntoon. Ja kun se menee reisille (kirjaimellisesti), niin sitten voidaan taas ottaa Jouluksi kuntoon -kampanja uusiksi. Ja.. noh, kyllä te tiedätte mihin tämä johtaa.
Mutta eihän tämä ole mitenkään masentevaa. Siispä huojentunut ja vähän viikonlopun ryydyttämä (haluan korostaa, että poikaystäväni pääsee kyllä ensi viikolla minun trimmattavakseni) tipetiptap -tuuletus sille, että se tiptiptap tosiaan on ihan riittävää liikuntaa seuraavalle kahdelle viikolle, koska kaiken joulunvalmisteluhäsellyksen aikana ei luultavasti ole paljon aikaa zumbailla. Ei kun anteeksi, sh’bammailla, eikö se zumbakin ala kohta olla jo vähän niin kuin bailatinoa? Unohdettu ihastus.
Onnea huomiselle maanantaiaamulle. Tip tap. Hihihi. Kyllä me selvitään hengissä sinne aattoon asti!
Nyt vähän nukuttaa.
Toivottavasti teillä oli hauska viikonloppu!
– Jenni H.