13. luukku – Joulunalusverenpaineen tasaus
13. luukku – Joulunalusverenpaineen tasaus
Kas, heti olo helpottui, kun viikonloppu alkoi. Muistin tänään, itseasiassa juuri äsken, miksi oikein laitoin (tai ripustutin poikakaverilla) alunperin nuo jouluvalot.
Koska ne rauhoittavat. Ne muistuttavat – ainakin minua – siitä, että elämä on oikeasti ihan okei. Että asiat menevät koko ajan parempaan päin. Siitä joulussakin taitaa loppujen lopuksi olla kyse. Silloin voi vain sulkeutua siihen ihanaan rauhaan perheen keskellä ja todeta, että tänäkin vuonna, huolimatta huomisesta tai eilisestä tai mistään kuluneen vuoden aikana oloa musertavista väsymyksistä tai niistä pysähtyneistä olotiloista, jolloin mikään ei ole tuntunu muuttuvan ikinä mihinkään.. huolimatta kaikesta siitä, kaikki on hyvin.
Tämä viikko on ollut todella vähäuninen ja vähän hektinen. Kai. En oikeastaan juuri muista alkuviikkoa. Se yleensä kertoo siitä, että on ollut aika sumea olo jo jonkin aikaa.
Tänään julkaisen poikkeuksellisesti kaksi kuvaa. Olkoot ne sellaisia hiljaisia tuuletuksia, hiljaisuudelle. Kesti se sitten vain vartin tai lopun vuoden.
Tekisi mieli hyssytellä.
Kuuletteko tekin sen? Ette niin. Koska ei kuulu mitään, ei yhtikäs mitään. Aivoissa on kerrankin ihan hiljaista. Se on harvinaista herkkua se.
Ja muuten, palatakseni otsikkoon ja jouluverenpaineen laskemiseen. Söin juuri juustonaksuja. Ja suklaata. Niin.
Saanpas nyt sanoa vielä tämänkin. Rauhallista joulunodotusta ihmiset. Vetäkää syvään henkeä. Pian me kaikki saamme hautautua kinkkuhorrokseen perheinemme. Ja kalahorrokseen. Ja suklaahorrokseen.
Vaikka taisin aloittaa sen suklaahorroksen jo.. noh, tämän vuoden tammikuussa. Ei se joulun jälkeinen suklaaällötys nyt niin kauaa oikeasti kestä.
Ei, nyt en halua höpöttää enempää. Nautin vain siitä, ettei suoni syki ohimolla.
Ettehän te ole ihan hermoraunioita? Jos olette, niin kertokaa, mikä teitä rauhoittaa?
Ottakaahan iisisti!
– Jenni H.
Ps. Ihanaa ja KIITOS muuten siitä, että olitte vähän uskaltaneet kommentoida. Tuli uutta uskoa tähän koko touhuun juuri sillä hetkellä, kun luulin, ettei kukaan tätä lätinää jaksa lukea, hahah.