Viimeiset joululätinät (lupaan!)
Sanoin tekeväni postauksen joululahjoista ja kerrankin myös toteutan sen, mitä olen luvannut. Rasti seinään, kiitos!
Havahduin äsken, että huomenna on kuitenkin kirjoitettava jotain Uudesta Vuodesta, joten tänään on kai viimeisin päivä vielä rääkätä teitä joulujutuilla.
Sain tänä vuonna hyviä lahjoja ja olen kovin kiitollinen kaikista niistä. Mutta koska kaikki sukulaiseni eivät kuitenkaan tätä blogia lue, saan surutta vähän rankata parhaimmistoa näistä lahjoista.
Suklaata tai purkkeja ei koskaan voi olla liikaa. Juuri hetki sitten ähisin ystäväni kanssa puhelimessa siitä, että ei se suklaaähky kestä kuin korkeintaan kolme tuntia ja sitten on taas käsi kyynerpäätä myöten konvehdeissa.
Ja luojan kiitos en asu lähelläkään Sokosta. En voisi pitää näppejäni kurissa kaikista ihanista purnukoista. Voisi tehdä ihan hyvää suorittaa jo nyt pieni realistinen katsaus kylpyhuoneen kaappeihin. Jos uskallan.
En ole vielä elämässäni maistanut hyvää raakasuklaata. Ja näyttäähän se nyt todella ympäristötietoiselta ja blogiystävälliseltä, kun on raakasuklaapaketti hyllyssä. Olen valmis antamaan mille tahansa suklaalle mahdollisuuden. En syrji.
Kotitekoisten lahjojen jatkuessa. Englantilainen versio glögille. Näin ainakin ymmärsin. Arvostan tällaista näpertelyä ja aion juottaa tuota vierailleni huomenna. Hik.
Tämä kirja on nyt suurin aarteeni, ainakin kirjahyllyssä. Olen aina ihaillut Sini Visaa ja viettänyt hävyttömän monta tuntia hänen bloginsa sivuilla, kuola valuen. Leivospostausten määrä siis saattaa lisääntyä ensi vuonna.
Sain muutenkin tänä vuonna paljon sellaisia ”emännän” lahjoja. En onneksi sentään sukkapuikkoja. Se olisi jo ollut vain sarkasmin riemujuhlaa.
Herttaisin lahja oli pikkuveljeltäni. Hän oli kirpputoreilta metsästänyt Bambi 2:sen. Thanks bro!
Kaunein joululahja on poikaystävältäni. Enkelikello. Bambikello. Sorkkaeläinkello. Suloinen kuin mikä!
Omaperäisimmät joululahjat löytyvät poikkauksetta aina vanhempieni antamasta paketista. Tänäkin vuonna sain kasan ties mitä nappeja ja öljykapseleita siinä toivossa, että joskus muka söisin niitä säännöllisesti. Piimax oli kuitenkin todella tervetullutta. Olen jo kauan himoinnut kokeilla sitä. En jaksa edes itse kuunnella omaa valitustani siitä, kuinka tukka ei kasva. Länsimaalaiset ongelmat vol 894090.
Mutta kaikista eniten sydäntäni lämmittä tämä paketti, yhdys___sanoineen. Olen ilmeisesti aiheuttanut vierailleni yhden jos toisenkin kuulovaurion. Yleensä äitini saa tällaiset lahjaideat, mutta tällä kertaa annan isälleni kymmenen pistettä tästä oivalluksesta.
Ja kyllä, perille meni. Öljyän saranat jo tänään, etten kiduta enää tulevia vieraitani.
Pakko kyllä vielä jakaa tähän ystäväni Facebookiin linkittämä kuva. Oikeastaan se olisi riittänyt yksin tämän postauksen täytteeksi.
Totta, totta.
Oletteko muuten koskaan miettineet (no, ette varmaan) millaisessa ympäristössä bloggaajat aina kuvaavat tavaroitaan? Jostain aina löytyy joku mukavan avara pöytä tai valoisa taso, jolle asetella roinaansa.
Juu, ei löydy.
Nyt minun pitäisi taas läiskiä vähän meikkiä naamaani, että pääsen ulos talosta. Ja pitäisi vielä leipoa ja siivota ja nykertää.
En valita, ystävien vuoksi on kiva puuhastella. Huomenna on bileet! Jihuu!
Kuulemiin.
– Jenni H.