Tunnontuskia ja kalapuikkogourmeeta

Palasin eilen urheasti kouluun loman jälkeen, mutta se jäikin vain yritykseksi. Nyt koomaan kotona kipeänä.

Mietin vain, onkohan siellä samanlaisia murehtijoita kuin minä.. Tuleeko teille äärimmäisen huono omatunto siitä, että jäätte kotiin sairastamaan, vaikka olisikin ihan syytä?

Koska sehän ei ainakaan koulussa ole juuri keneltäkään pois, jos en ilmesty paikalle, sillä luvassa ei kuitenkaan ole esimerkiksi ryhmätöitä. Opettaja saa palkkansa, olin paikalla tai en. Ketä minun flunssani nyt haittaa?

Ei varmaan ketään, vaikka aina ajattelenkin, että ”no enhän minä nyt niin kuolemansairas tässä ole, kyllähän sitä voisi pinnistellä kipeänänkin”. Vähän turhaa välillä.

Olin kauan kauan sitten töissä ihmisen kanssa, joka kehuskeli sillä, että hän oli työmaalla heti ison leikkauksen jälkeen lääkärin ohjeita vastaan ja muutenkin painoi täyttä päivää kaikenlaisissa missä-lie-keuhkokuumeissa. Tarpeetonta. Ymmärrän, että aina ei vain voi jäädä kotiin ja yrittäjänkin on vaikea sairastella, mutta ei aina tarvitse pinnistellä.

Enkä minä ainakaan tänään pinnistele, vaan otan kaiken ilon irti tästä sumuisesta olosta. Joten nyt, rakkaat aivot, minä puhuttelen teitä, voisitteko rauhoittua ja murehtia sitten kun on joku oikea asia murehdittavana. Kiitos.

Nyt minä nautin aamukaakaostani ja katson volyymit täysillä Matlockia ja Livin höpösarjoja. Pääni ja korvani ovat niin tukossa, etten oikeasti juuri kuule mitään. Tältäkö niistä kumarista mammeleista tuntuu kaiken aikaa?

Aion myös hemmotella itseäni, sillä kun poikaystäväni on päivät poissa, saan rauhassa syödä kalapuikkoja lounaaksi. Köyhän miehen luksusta.

Onko siellä muita flunssaisia, huonon omatunnon kanssa painiskelevia? Kyllä varmasti joku muukin aina miettii saikulla, että mitä ne siellä töissäkin nyt ajattelee. Kaipaan vertaistukea, hahah.

Kaikesta huolimatta, hyvää huomenta ihmiset!

Houreisin terveisin,

– Jenni H.