Syyllistävät katkaravut ja muut Ruotsin risteilyn tärpit
Tämä postaus oli Lilyn eilisen error-illan jälkeen julkaistu ensin vain puoliksi, mutta nyt kaikki näkyy toivottavasti! Kiva silti, että joku oli tykkäillyt jo puolikkaasta kirjoituksesta, hahaa.
Ennen minilomaa Tukholmaan kuvittelin, että tekisin siitä sen jälkeen sellaisen uskottavan ja erikoisen matkaoppaan tänne blogiin.
Luulin kuitenkin väärin. Aionkin siis vain jakaa tärkeimmät Suosittelen -huomiot mystiseltä Ruotsin risteilyltä ja pikavisiitiltä Tukholmaan. Tiukkaa settiä (en meinaa kyllä itsekään uskoa) ja paljon kuvia.
Aloitetaan suunnilleen sieltä, missä on muinaisia roomalaisia.. Bussista matkalla Tampereelta Helsinkiin. Pysykää mukana!
Suosittelen..
Bussilla matkustamista.
En tiedä, olenko jakanut tätä kanssanne aiemmin, mutta minä ra-kas-tan busseja ja busseissa istumista. Se, että saan monta tuntia olla ahtautuneena omaan loossiini ja epäsosiaalisesti sulloa kuulokkeet korviin, on yksi parhaimmista asioista, joita tiedän. Pisteet myös siitä, että bussi Tampereelta meni suoraan Helsingin satamiin. Junat eivät kuulkaa mene. Ei sillä, että junien kulkemisen suhteen talvella kannattaisi muutenkaan pidätellä kauheasti hengitystään..
Hallitsematonta ilonpurkausta heti kun laiva näkyy.
Suosittelen suorittamaan tämän vielä ilmaisen (odottakaapa kun olette laivassa..) aktiviteetin kaikkien polvenkorkuisten matkustajien kiljuessa vierelläsi. Kyllä kolmevuotias tietää, mistä asioista ne ilot kannattaa repiä ja mitkä mitkä maisemat ovat ikkunan kuolaamisen arvoisia. Ottakaa mallia.
Nolojen laivaturistikuvien ottamista, vaikka se ei muiden mielestä olisi juuri mistään kotoisin.
Anteeksi nyt vain, mutta mitä varten katossa muuten olisi peili..?
Hyvällä tahdolla yritettyjen yhteiskuvien pilaamista joko luonnollisella rumuudella tai yleisellä naamalihasten halvaantumisella.
Ei olla vielä päätetty, mikä kuva lähetetään isovanhemmille koristamaan kirjahyllyä.
Valitsemaan vain laadukkaita tuliaisia sukulaisille.
(Sisäpiirin kuva-arvoitus pikkuveljelleni: Tiedän, ettet ole lukijatyyppi, joten et saa Arskan kirjaa. Bongaatko kuvasta sen sijaan vinkkejä muista tuliaisista? Khihih.)
Ja tyhjentämään kaikki mehukkaimmat tax freen namuset omiin taskuihin.Himoitsemaan ylihintaisia katkarapuleipiä.
Miksi se on niin älyttömän hyvää? Ja vielä tärkeämpää, miten sitä voi tehdä kotona itse? Siinäpä seuraava herkkumissio. Heti kun opintotuki tulee. Älkää kertoko Kelalle.
vetämään oman painon verran lautasmallinvastaista hyvettä buffetissa.
Ruokahalulla seitsemän miehen. En pilaile. Pakko toisaalta myöntää, että vaikka olen selkärankaani myöten lihansyöjä, minun kävi niin sääliksi repiä niitä vauvakatkarapuja halki, etten syönyt yhtäkään. Olisin halunnut perustaa suojakodin niille nappisilmille. Nimimerkillä, kaksinaismoralisti katkaravunrakastaja, joka silti tekisi niistä herkkuleipää.
Hajoamaan kateudesta, sillä sinä voisit asua näissä mielettömissä maisemissa, jos olisi käyneet tasan ne onnen lahjat.
Vaan eipä käyneet. Mutta kipu rinnassa on sentään ilmaista, vaikka mikään muu laivalla ei olisikaan. Jos voitan lotossa, aion muun muassa muuttaa tuonne ainakin kesäksi. Heja hej ja tervetuloa sitten tulevaisuudessa te kuolevaiset keskimantereen asukit.
Toisten tenavahepulien saamista, koska ”KATO TUOL ON SIKANA LINTUJA!!!”
Niin. Tukholmalaiset linnut olivat ilmaisia ja vieläpä paljon viihdyttävämpiä kuin laivalla esiintyneet artistit.
Hankkimaan uusia ystäviä.
Kokeilemaan ainakin kerran rallipeliä.
Kaikista maksullisita laiva-aktiviteeteista rallin aiheuttama adrenaliinipaukku antoi eniten rahalle vastinetta.
Ottamaan edes yhden turvonneen teinipeilin hytin vessassa.
Koska tuleehan sitä pöntön tärinää ja alituista keinumisen aiheuttamaan huimausta ikävä.
Näin. Jos ei kertomuksista selvinnyt, niin kaikki vähätkin rahathan sinne matkalle meni ihan heittämällä (olimme reissussa siis lahjaksi saadulla lahjakortilla). Buffettien jälkeen emme tosiaankaan jaksaneet lähteä hillumaan baariin – vaikka ne vilkuttelevat limasedät kuinka houkuttelivatkin – vaan autuaina nukahdimme hyttiin. Eihän sitä voi luontoa vastaan taistella.
Voisin myös vesipelkoisena ihmisenä kertoa kokemuksia siitä, miltä tuntuu nähdä pimeät, syvän meren pärskyvät aallot laivan ikkunasta kun päivä on jo hämärtynyt yöksi. Ei ollut sydän ihan sillä paikalla, missä olen tottunut sen tuntemaan.
En halua teidän luulevan, että marmatan, koska pääsin ulkomaille. Matkustaminen on aina mukavaa ja sivistävää.
Mutta kyllä minä silti ikävöin oman kylpyhuoneen irtoilevaa kahvaa, oman istumapaikkani kohdalta kasaan painunutta sohvaa ja Harry Potter -elokuvia, joita saan rauhassa katsoa vaikka joka päivä.
Päätän raporttini tähän.
– Jenni H.
PS. En tiedä onko muilla ollut samoja ongelmia kuin minulla, mutta Lily takkuaa aivan järjesttömästi. Edellinen postaus julkaistiin kahdesti, enkä saa tehtyä asialle mitään. Muutenkin koko kirjoitusosasto huutaa erroria, saa nähdä näkeekö tämä sepustus oikeasti ikinä päivänvaloa.
Ja nääääin kivasti kävi, että eilen tätä julkaistaessa Lily.fi meni ihan totaalijumiin ja lopulta oli julkaissut vain puolet koko postauksesta. Pahoittelen! Nyt kaikki toivottavasti näkyy.