Adjö ankara arki

Voi hyvä luoja, tervetuloa LOMA. Pääni on niin täynnä arkea, että kieli lötköttää poskella jo pelkästä ajatusten ahtaudesta. En enää olisi pystynyt prosessoimaan uusia asioita. Jos loma olisi ollut vasta viikon päästä, päitä olisi voinut alkaa tipahdella ihan tasaista tahtia.

Nyt voin löysätä sitä vannetta pääni ympäriltä, lopettaa väsymyksestä murhanhimoisten ajatusten hautomisen ja heittää hyvästit tälle tympeälle näylle:

Näin meillä. Se on kuulkaa adjö Tampere ja heijahauskanähdä Heinola ja isin ruuat seuraavan viikon ajan. Huomenna on lohta.

Voih, tämä paisuva autuus on tyydyttävää.

Miten siellä ruudun toisella puolen menee? Onko teitä siunattu talvilomalla? En toki halua hieroa suolaa haavoihin, jos ei ole.

Kaikkensa antanutta perjantaita. Uuteen nousuun.

Saisipa vielä jonkun naurettavan makean drinksun tai jotain.

Hahaha.

Tarvistsen unta. Paljon unta. Hei vaan.

– Jenni H.