Aina iloinen naama

Sunnuntai. Ei mainittavaa aivotoimintaa. Virallinen ”en halua nähdä ihmisiä” -päivä.

Siis, koirakuvat esille!

Muistatteko mahdollisesti (hahahaha, puhun aina kuin täällä kävisi miljoona ihmistä, vaikka en ikinä/vieläkään ota selvää lukeeko tätä kukaan) tämän uneliaan jääkarhunpoikasen?

Onni, ystäväni untuvainen pureskelukone, jota menin pitkästä aikaa paijaamaan ja hoitamaan eilen suoraan töiden jälkeen kun omistajat lähtivät juhlimaan toiseen kaupunkiin.

Ja sehän oli kuin olikin kasvanut siitä tohvelikoosta ylitse ja näytti jo ihan oikealta eläimeltä! Kas vain.

Koiranhoito, mikä ihana tekosyy kieltäytyä perseenpuuduttavasta puistoryypiskelystä, joka ei yleensäkään kuulu suosikkeihini, koska puheliaiden työpäivien jälkeen haluan usein muutenkin vetää ihmiskontaktit ihan minimiin. Mitä vähemmän yritystä, sen parempi.

Ja sitten lauantai-iltani koostuikin uuden naapuruston haistelusta (hekoheko, koska koira nuuskii maata..), loppumattomista heitä-pallo-hae-pallo-ymmärräthän-eläin-että-pallosta-täytyy-päästää-irti-että-sen-voi-heittää-uudelleen -leikeistä ja rapsuttamisesta.

Ja, öö.. asukuva? Converset ja mustat legginsit. Tajusin, ettei minulla oikeastaan ole vaatteita. Muuta kuin legginsejä töitä varten. Ja sitten käytän niitä koko ajan muutenkin. Olen nuhjuuden ja yrittämättömyyden perikuva.

Joka tapauksessa, lauantai oli juuri sopiva kaikin puolin. Eikä eilinen myöskään lieventävnyt koirakuumettani yhtään, huolimatta siitä, että Onnin mielestä sormet menevät yhä purulelun kanssa iloisesti sekaisin.

Mutta ei mikään noin söpö saa pysyvää tuhoa aikaan.

Lause toimii koiranpentujen, ei pytoneiden kanssa.

Ja voin samaistua kyltymättömään pizzanhimoon, joka Onnia villitsi. Puhumattakaan mansikanhimosta. Mutta miksi se himoitsi mansikoita? Saako koira edes syödä mansikoita? En uskaltanut antaa maistiaista, koska pelkäsin, että mansikassa on jotain mansikkahappoa joka muuttuu dynamiitiksi koiran elimistössä.

Ei sitä koskaan tiedä.

Ah, letkeä otus.

Ja tietäkäähän ihmiset, että Onnilla on – yhäkin – oma Instagram: @happyonni. Linssilude. Piristävä linssilude. Aina iloinen naama.

Näin. Vajotkaa söpöihin koirakuviin. Vaadin, että ette heilauta eväänne tänä sunnuntaina. Ei aina tarvitse yrittää niin kovasti. Aivojen pitää tylsistyä välillä.

Letkeää sunnuntaita kamut. Palaillaan.

– Jenni H.

Ps. Onnin pörröisiä pentukuvia löytyy lisää myös tästä postauksesta.