Asioita, joita sain tehtyä maailman kivoimman saikun varjolla
Jäin tuossa keskiviikkona sairaslomalle, kun olkapääni ei enää halunnut toimia kanssani hyvässä yhteistyössä. Ja oikeastaan hyvä niin, sillä en ole aikoihin ollut seesteisemmässä tilassa kuin viime päivinä.
Olen ollut ärsyttävässä neljän ja viiden tunnin yöunien pilaamassa aivohepulitilassa jo varmaan kuukauden päivät. Kun sain tiedon sairaslomajaksostani, podin ensin huonoa omatuntoa kun ”enhän minä ole oikeasti kipeä, vaan nössö lähinnä”.
Sitten tulin nopeasti järkiini ja ajattelin, että ”ja paskat, otan tämän tauon kyllä riemuiten ja ansaitusti vastaan”.
Niin siis tein. Ensimmäisen lomapäivän päivän nukuin ja selasin koomatilassa Pinterestiä ja olen sen jälkeen saanut vaikka mitä tehtyä jo muutaman päivän aikana ilman, että asioiden tekemisestä olisi tullut jotain kiirepaniikkia.
Jaa, mitä kaikkea olen tehnyt? No, kaikkea äärimmäisen oleellista ja tärkeää.
Olen syönyt suklaata aamupalaksi.
Olen vältellyt kuntosalia. Ku mullon tää olkapää. En myönnä, että kyse olisi enemmän siitä, etten jaksa nähdä ihmisiä isoina ryppäinä.
Olen mietiskellyt joululahjoja perheelleni ja sukulaisilleni. Aika onnistuneesti vielä, mikä on suurta parannusta viime vuoden hätäpaniikkijoululahjaostoksiin.
Olen syönyt vähän lisää suklaata ja aion syödä sitä aika paljon lisää tulevina päivinä. Pitää harjoitella joulua varten.
Olen halveksinut tuttuni Instagram-kuvaa glögistä, piparista ja joulutortusta, jossa oli hashtagina #jokakalorinarvosta, koska on aika surullista, jos zen menee pilalle elämästä nauttimisesta.
Olen käynyt museossa, mikä on minulle aika epätyypillistä.
Olen käynyt syömässä intialaista ruokaa ystäväni kanssa. (Tästä ja edellisestä lisää juttuja sitten, kun jaksan muokata kuvia. Eli tuskin ihan tänään vielä, hähä. Ku mullon tää olkapää, niin enhän minä nyt mitenkään pysty näissä mittavissa tuskissani…)
Olen kuunnellut aika hyvän annoksen joululauluja. Kuuntelen niitä tällä hetkelläkin.
Olen ollut harvinaisissa kosketuksissa naapuriin, kun tiputin postiluukusta ystävällisen viestin yksin ulvovasta koirasta. Sain jopa vastauksen omaan postilaatikkooni, mikä oli aika liikuttavaa. Terkkuja naapurin Vilille, oot tosi jees.
Olen juonut skumppaa ystävieni kanssa ilman mitään varsinaista syytä ja löhönnyt rentona sohvalla. Eilen oli hyvä päivä.
Olen ehtinyt rauhassa miettiä keväistä pääsykoerumbaa ja todennut, että kyllä siitäkin selvitään.
Olen tilannut maailman hienoimman paidan AlphaGeekistä (jonka suureksi ilokseni löysin The Variety Show -blogin kautta) ja ajattelin, että kyllä minä joskus saan itsellenikin ostaa jotain.
Ostin muuten myös kaksi uutta joulukoristetta Stockmannilta (vaikka en varmaan olisi tarvinnut niitä yhtään lisää). Ne ovat jääkarhuja ja esiintyvät täällä blogissa kun aika on kypsä (eli kun saan ne kuvat muokattua eli ei ihan tänään kun on tää olkapää jne jne).
Olen nukkunut ainakin seitsemän tunnin unia. Vähän pätkissä, mutta kuitenkin. Pää on tuntunut yllättävän hyvältä sen jälkeen.
Olen myös toljottanut tänä aamuna ihan tarpeeksi (toim. huom. aamu jatkuu lauantaina ihan helposti tähän kahteen asti) Hyviä ja huonoja uutisia, joten nyt olisi varmaan aika mennä vaikka.. öö, pesemään hampaat näin alkajaisiksi.
Sitten ajattelin tehdä jotain omalle luonnolleni sopivaa eli laitan joulukoristeet. Olen hämmästyttävän myöhässä tämän asian kanssa, koska tätäkin kuukautta on mennyt jo 22 päivää tehokasta jouluhöpöä hukkaan! Nyt vähän vikkelään sitä palloa kuuseen!!!!
No niin, minä toivotan teille kivaa viikonloppua ja suosittelen satuttamaan jonkun tärkeän raajan, että pääsette kotiin rauhoittumaan ja vetämään henkeä omaan tahtiin. Tämä on ollut valehtelematta paras saikku aikoihin. Tai kuten Jorma Uotinenkin sen tietää:
Eikä ole ollenkaan huono omatunto. Hepuloin sitten myöhemmin.
Moro.
– Jenni H.