Aussie Blog Awards ja sisukas vetoomus
Suomalaisesti epäsovinnaiseen tapaan en esitä asiaani leuka rinnassa mutisten ja kerjäten, vaan kerron teille rakkaat lukijat ja paikalle osuneet nettivaeltelijat, että nyt on kuulkaa tosi kyseessä!
Aion olla iloinen ja ylpeä ihan vain ja ainoastaan tästä omasta blogistani ja kaikesta siitä, mitä olen ehtinyt tänne julkaista.
Asiaan. Aussie Blog Awards alkaa varmasti pian lähestyä ja siinä on vuonna 2013 perustettuja, eli aivan upouusia blogeja kunnioittava Newcomer -kategoria.
Lyhyesti ja kauniisti. Terävät hampaat. -blogi perustettiin vuonna 2013.
Minä en voi ratsastaa joka päivä uudella päivän asulla ja keräillä kymmenittäin ”Oiiiii, ootpa ihana!<3<3<3 Mistä toi laukku on?” -kommentteja, minä en voi, enkä halua ratsastaa äiti-, sisustus-, fitness-, musiikki-, muoti tai ruokateemalla, vaikka Lilyn ohjeissa kuinka suositellaan rajaamaan blogin aihe. Minä en voi ratsastaa silläkään, että blogillani olisi voittaessa edes jotain shokkiarvoa.
En ole ikinä ollut sitä mieltä, että bloggaamisessa olisi tärkeää palkintojen voittaminen, en ole nytkään. Sen sijaan haluaisinkin tarjota juuri niille tavallisille blogeille vähän vastusta ihan aidosti ja yksinkertaisesta sillä, että bloggaajakin voi olla oikeasti rehellinen omasta elämästään olematta kuitenkaan tympääntynyt päänaukoja tai itkuinen nettiavautuja, joka sitten pyytelee lopuksi aina anteeksi kaikkea blogihiljaisuudesta alkaen.
Sillä en oikeasti usko, että blogini on tavallinen. Olen yrittänyt seurata monia blogeja, joiden luonnehdinta on kuulunut ”vähän muutakin sisältöä kuin pelkkiä sisustusjuttuja” tai ”persoonallinen ja elämänmakuinen”. Silti olen saanut lukea sisustusjuttuja ja samat jorinat siitä, miten on kiva kun voi syödä bataattikeittoa viltin alla pakkaselta piilossa.
Terävissä hampaissa ei ole paineita olla samanlainen tai yhtä onnellinen kuin muut. Ei edes sen varjolla, että lukijoita tulisi enemmän ehkä #päivänasuihin ja #denimhaasteisiin (toki tässä kohtaa suuri kunnia menee Aina jonon viimeinen -blogin Iirolle, joka toteutti haasteen esimerkillisesti)
Tuntuu ihan hullulta, että kukaan Cougar Womania lukuunottamatta ei ole tainnut juuri puhua tästä? Vai onko? Miten tässä elämässä nyt voi ikinä saavuttaa mitään, jos ei pidä ääntä itsestään.
Minä perustin blogini sen takia, että saisin avattua vihdoin suuni ja pidänkin nyt ääntä ja aion olla itsevarma sen suhteen, että Terävät hampaat. -blogilla on enemmän munaa ja aivoja (olipa jotenkin häiritsevä parivaljakko noin mustana valkoisella), kuin monella muulla blogilla. En tietenkään yritä tässä vähätellä muita, mutta olen äärimmäisen sisuuntunut tästä aiheesta. Olen ehkä sen verran jääräpäinen ja kunnianhimoinen, että haluan nähdä tuleeko tästä mitään.
Minä en ainakaan nöyränä odota, että joku sattuisi huomaamaan minut.
Ja nyt otan taas reippaan annoksen rauhoittavia ja koitan hillitä pullistelua sen verran, että nään rintamukseni takaa jakaa linkin Aussie Blog Awardsien Newcomer -äänestykseen. Ihmiset, minä luotan teiden huumorintajuunne ja älyynne ja muutenkin kaikkiin luonteenpiirteisiinne, jotka haluavat kannustaa naista mäessä. Menkää ja tehkää minut onnelliseksi! Viimeistään 31.1.2014.
Äänestäneiden kesken siellä myös jaetaan kaikenlaisia hiusmömmöjä, jotka maksavat viikon ruokien verran, jos se toimii teille hyvänä porkkanana. Minulta saatte kaikki maailman jaxu- ja virtuaalihalit ja jos jotain satun ikinä voittamaan, julkaisen mieltä ylentävän voitontanssivideon.
We can do this! Silleen.
Sisukkaita terveisiä, minä lähden nyt RUOTSIIIIIN!
– Jenni H.
PS. Tiedän, tajusin itsekin, että tuo Aussie -leima on valtava. En ehdi korjata sitä. Myöhästyn kohta laivasta. Ääääää!