Bloggaajan miehestä kaivettu totuus

Tuttu juttu: kun muutkin, niin minä myös! Vaikka tämän haasteen aika taisi olla jo viime kuussa, haluan silti tehdä oman osani.

Eikä päähäni totta puhuen tänään mahtunut muita ajatuksia kuin ”olisipa taas pian ruoka-aika” ja ”muista lähteä jumppaan, koska kaverisi odottaa sinua siellä”. Tällainen päivä tänään.

Voitteko uskoa, että olin aikoinaan yhden pienen hetken ajan toimittaja. Lehdessä ihan (sen jälkeen hylkäsin kyllä kunnolliset lauserakenteet ihan surutta, kuten näkyy..). En ollut silloin – ainakaan omasta mielestäni – mitenkään liian hyvä hommassa ja se vei minulta yöunet, mutta olinpahan silti. En voi uskoa, millaisista kissanristiäisistä itseni välillä löysin.

Joten nyt tekaisinkin tällaisen perstuntumalla laaditun haastattelun poikaystävästäni – ei kun avopuolisostani – Santerista. Mutta avopuoliso kuulostaa niin pölyiseltä, etten halua vielä käyttää sitä.. tai sitten en ota asioita tarpeeksi tosissaan.

Santeri saa nyt siis vuorostaan kertoa, millaisia järisyttäviä – tai vähemmän järsiyttäviä – muutoksia elämässä on tapahtunut viimeisen vähän reilun vuoden aikana, kun tämä tähän mennessä isoin projektini on ollut pystyssä. Viime kuussa Terävät hampaat täytti vuoden. Jihuu!

Mennäänkö siis itse asiaan? Yritin ensin ehdotella Santerille, että hän ihan omin sanoin kertoisi elämästään blogini varjossa, mutta sitten tajusin, että kaikille satunnainen lörpöttely ei tule niin selkärangasta. Joten kuten yleensä tässä parisuhteessa, otin tälläkin kertaa ohjat käsiin ja KAIVOIN totuuden irti Santerista.

Haastattelussa puhun itsestäni tietenkin kolmannessa persoonassa ja esitin samalla välikommentteja omana itsenäni kursiivina. Olen joustava persoonallisuus.

…

Hei Santeri. Kiitos kun suostuit haastatteluun. Kiitoskiitos, on ilo olla täällä.

Oletko tietoinen tyttöystäväsi pitämästä blogista, johon nyt jouduit? Kyllä siitä on pari kertaa juteltu.

No, onko se hyvä? Erittäin hyvä. Nasevaa sanailua.

Ei uskaltanut sanoa muuta, kun vaanin vieressä.

Liikuttaako tämä blogi mitenkään sinua? Kyllä sieltä välillä pistää sellaisiakin postauksia, jotka laittaa ajattelemaan kunnolla, mutta useimmiten vain nauran hyville jutuille.

Miksi luulet, että Jenni bloggaa? Koska se on hänen tapansa käsitellä ylimääräisiä ajatuksia ja jakaa niitä muiden kanssa.

Joudutko sitten itse koskaan hommiin blogin takia? Vaikka olisi pyhä löhösunnuntai? Kyllähän sitä välillä joutuu itsekin kortensa kekoon laittamaan, mutta osani on yleensä lukea tekstit läpi ja antaa kritiikkiä. Välillä Jenni kyllä hermostuu kun en osaa huomauttaa tai sanoa mitään vastaan.

Kysyn mielipidettä lähinnä siksi, että voisin väitellä.

Saatko syödä ruokasi lämpimänä vai jäähtyykö ateria kuvailun aikana? Harvemmin ehtii jäähtyä. Vaikka ehtisikin, niin nielemiskitka lämmittää sen taas mukavasti.

Näkyykö bloggaus arjessa muuten? Lähinnä valokuvauksen määränä. Jenni ottaa paljon kuvia arjesta ja muutenkin, koska hän saa paljon ideoita postauksiin joka paikasta.

Onko omaan elämääsi tullut muutoksia blogin vuoksi? Onhan noitakin ollut, huomattavin ehkä se, että itsekin on alkanut silmäilemään blogeja. Luen lähinnä urheilublogeja.

Eli ei minun blogiani.

Eroavatko vapaa-aikanne paljon toisistaan? Karkeasti eroteltuna Jenni tykkää kirjoittaa, lukea ja tehdä muuta yleissivistävää. Minä taas urheilen enemmän.

Puolustuksena, kävin kyllä eilen JA tänään salilla. Vaikka tässä syönkin lettua samalla kun kirjoitan..

Ymmärrätkö ylipäänsä, miksi blogeja on niin hirveästi? Paljon on ihmisillä sanottavaa ja internet tavoittaa. Hyvähän se on, että tieto kulkee ja pääsee samalla sneak peakille muiden elämään.

No, oletko huomannut Jennin muuttuneen blogin myötä? Rentoutunut Jenni on ainakin jossain määrin. Hieman stressiäkin se on luonut, mutta useimmiten siitä on ollut hänelle hyötyä kuin haittaa.

Terveisin Tikku pyllyssä vuodesta -92.

Jaaritteleeko Jenni paljon myös blogin ulkopuolella? Välillä. Mutta se on yksi syy, miksi hänestä pidän. Hän puhuu, minä kuuntelen.

Kuulostaako tämä jonkun muunkin mielestä vähän diktatuurilta..?

Käytkö siksi niin paljon salilla, ettei sinun tarvitsisi kotona kuunnella ”pitäs päivittää blogia, mutta syön mieluummin näitä juustonaksuja sohvalla” -elämäntuskaa? En, siihen on henkilökohtaiset muskelimiessyyt.

Onko bloggaajan (ihan kuin se olisi joku suurikin titteli) perässä raahustamisessa sitten mitään ärsyttäviä puolia? Välillä tuntuu, että kaikesta täytyy olla joku mielipide. Mutta minulla asiat eiväit vain pyöri samalla tavalla päässä kuin toisilla (Jenniäläsanomitään).

En.

Tykkäätkö esiintyä blogissa? Se on imartelevaa ja olen iloinen, että minutkin muistetaan mainita elämänvirrassa. Olen vain niin pirun epäfotogeneettinen, että suurin osa kuvista, joissa olen, ovat rumia. Omalta osaltani siis.

Totuushan kyllä on se, että jos joskus lisäännymme, meidän lapsemme tulevat näyttämään aivan HIRVEILTÄ kuvissa. Siihen on syy, miksi omiakin kuviani on tässä blogissa niin vähän.

Mikä on oma roolisi blogin värittämässä elämässä? Kuka on pomo? Jenni. Jenni on pomo. Minä teen ruokaa ja sen sellaista, kokiksi kun opiskelen.

Lämpimästi kiitän huoltojoukkojani.

Meneekö Jennillä mielestäsi koskaan yli (blogissa tai tosielämässä)? Ei mene. Jutut ovat hauskoja, muttei yliampuvia.

Haluatko paljastaa bloggaajasta jotain kohahduttavaa? Jenni on kova sotkemaan. Astiat, vaatteet, KEITTIÖTYÖT.. siihen on syynsä, että minä pyöritän keittiötä.

En missään nimessä allekirjoita.

Miten luulet Jennin blogin kehittyvän tulevaisuudessa? Jennin kirjoitustyyli on omasta mielestäni mahtava ja hänellä on jo lukijoita. Kunhan hän jaksaa vain jatkaa, eikä ota tätä liian vakavasti, tästä tulee vielä suuresti luettu blogi.

Amen sister!

Voiko tätä blogia ottaa tosissaan? Tietenkin voi. Somessa on paljon jopa kuuluisia blogeja ja vlogeja, joiden seuraaminen on yhtä tuskaa. Lähinnä sen takia, että kaikki on samanlaista. Jenni uskaltaa sanoa asiat niin kuin ne ovat (kuulosti pitkälti mainospuheelta, mutta enpä osaa sanoa sitä toisin).

Minähän en ilmaisesta mainoksesta kieltäydy.

Haluatko lähettää nyt vielä lopuksi terveisiä? Hyvää ruokahalua.

Selvä.

…

Kiitän kohteliaasti Santeria uhraamastaan ajasta ja kaikista keittämistään ruuista

Mitäs tykkäsitte tällaisesta kulmasta?

Miellyttävää tiistaita ihmiset.

– Jenni H.