Harrastushepuli ja koelaulut
En ole harrastanut moneen vuoteen oikeastaan yhtään mitään.
Tai joo, kyllähän minä nyt teitä – ja itseäni – parhaani mukaan viihdytän täällä blogissa, mutta en ole ollut sellaisessa harrastuksessa, jossa olisi joko joku tietty ajankohta kerran viikossa tai jotain äärimmäisen tavoitteellista esimerkiksi jonkun uuden urheilulajin parissa. Käyn salilla aktiivisen epäaktiivisesti, enkä osaa oikein mieltää leffoja tai lukemista harrastukseksi. Minä vain teen paljon eri asioita vaihtelevalla kiinnostuksella.
Mutta eilen yöllä – koska yöllä on aina liikaa aikaa miettiä asioita – muistin, että rakastin kaukaisina lukioaikoina kuoroa ja että olen varmaan jo melkein kaksi vuotta puhunut Tampereella asuessani siitä, että ”pitäis ettiä joku kiva kuoro”.
Sitten minä vihdoin etsin!
En uskalla pyrkiä mihinkään liian vakavaan/ammattimaiseen ryhmään mukaan, koska työaikani ovat mitä ovat, enkä tosiaan ole mikään ammattilainen. Enkä tiedä tuntuuko kuoro uusissa piireissä enää niin mukavalta kuin se lukiossa tuntui. En halua kuoroon, joka esiintyy joka lauantai jossain seurakuntatalolla. Enkä halua erityisesti matalan kynnyksen laulukuoroon, koska – anteeksi nyt vain – kyllä sitä hervotonta laulunriemua pitää kestää vähän kuunnellakin ilman, että itkee harjoitusten jälkeen silkkaa myötähäpeää.
Löysin yhden kuoron, jonka harjoitukset.. anteeksi, ei harjoitukset, vaan koelaulut alkaisivat huomenna.
Koelaulu? (tuntekaa, miten valun pöydän alle piiloon punomaan kauhuskenaarioita siitä miten minut nauretaan ulos sieltä)
Olen ollut yhdessä koelaulussa ala-asteen kakkosluokalla kun halusin laulaa intiaanisoolon koulun musikaalissa. Ai, kultaisia muistoja.
Pitääkö sinne itse päättää joku laulu? Koska totta puhuen, minä en oikeasti osaa mitään lauluja ulkoa. Tai siis osaan minä aina jonkin aikaa ja sitten unohdan ne.
Apua. No, joo. Osaanhan minä Nukkumatin ja Teräsbetonin Taivas lyö tulta -spektaakkelin. Ja itseasiassa osaan sen inkkarilaulunkin ulkoa vielä. Hmm, minkähän kuulkaa valitsisin? Tähän runsaudenpulaan oikein hukkuu.
Miksi minä osaan vain kaikkea kamalaa ulkoa..?
Pohdimme tätä eilen yöllä ystäväni kanssa Facebookissa (luojalle kiitos ystävistä, jotka kukkuvat öisin) ja kokosimme mielestämme elähdyttävimmät koelauluehdotukset. Tässä 10+1 (miksi on aina muuten +1? en käsitä..) parasta ehdokasta.
1. Antti Tuisku – Lämmin lumi peittää maan (maailman surkein joululaulu)
2. Mikä tahansa Robinin biisi
4. Cheek – Avaimet mun kiesiin
5. Erin – Vanha nainen hunningolla
9. Virve Rosti – Oon voimissain
10. Piippolan vaari
+ 1 Tiputanssi (tanssin kera)
Ja nyt kun olen jo täälläkin panikoinut ihan ääneen, että olen hakemassa kuoroon, en luultavasti enää kehtaa huomenna jänistää.
Jos se on ihan kamalaa, niin ei sinne ole pakko jäädä? Ja ehkä se onkin ihan hauskaa taas pitkästä aikaa.. jotain tekemistä työpäivien väliin. Sitä paitsi kuorossa on korkeat mahdollisuudet päästä jollottamaan joululauluja (rimmaapa rumasti) ja niitähän minä rakastan vuoden ympäri!
Olen ihan hirveä jännittäjä. Menen sinne huomenna ja pihisen henkeni edestä, kun pelottaa niin paljon.
Yh.
Mutta miten on.. Tiputanssi vai Dirlandaa? Ja kun selasin vanhaa kuorokansiota, niin siellähän se Lämmintä lunta kummitteli yhä. Sen on oltava kohtalo.
Hahaha. Laitoinpa oikeen linkkejä musiikkeihin, että voitte fiilistellä. Piippolan vaarin ja tiputanssin saatte kuvitella ite.
Paniikkiterveisiä ja illanjatkoja. Kymmenen pisteen vinkkejä otetaan vastaan aiheen tiimoilta.
– Jenni H.