Kyynikko taipuu kesän edessä
Purnasin monta päivää, että ”ei se kesä nyt niin kiva olis, tulee hiki yhy yhy”.
No, onhan tämä nyt kuitenkin aika kivaa. Kyynikko taipuu.
On taas aika huoleton päivä ja tasaiset ajat menossa, etten edes minkään raivon vimmalla jaksa pauhata vääryyksistä. On liian kuuma.
Tajusin, että asiat ovat ihan juuri tänään aivan erityisen hienosti.
Lämmin.
Tili ei huuda tyhjää (halleluja työelämää!).
Voi hengailla ulkona muiden ihmisten seurassa ilman, että kuitenkaan kuulee muiden lärpätyksiä.
Vesimelonia saa alle 90 sentin kilohinnalla – JEEEEE.
Eräs vanhimmista ystävistäni on muuttamassa samaan kaupunkiin kanssani ja olen siitä ihan hillittömän iloinen.
Pääsen jo vajaan viikon päästä taas Heinolaan kotikotiin isäni ruokien luokse (on siellä nyt muutenkin kiva käydä, mutta silti.. ymmärrän hyvän päälle).
Minulla on pakastimessa ainakin fittneshaukkarin kokoinen hauki odottamassa valmistajaansa.
Minulla on pisamia ja iloitsen niistä, vaikka ne ovatkin kasvojen sijaan jaloissa.
Naapurissa asuvalla ystävälläni on koira hoidossa ja saan purkaa lässytysenergioitani siihen.
Muistin kerrankin pestä pyykkiä ajoissa. Minun maailmassani se on mitalin arvoinen asia.
Onnistuin käymään pari päivää sitten jopa ostosreissulla ilman totaalista hermoromahdusta. Syynä voi olla se, etten hikoillut vaatekauppahelvetissä (se musa on liian kovalla, sanokaa minun sanoneen). Ja uskokaa tai älkää, aion esitellä minulle hyvin epätyypilliseen tapaan ostokseni teillekin, sillä löysin ilahduttavia asioita.
Hyppäsin ensimmäisen kerran tänä kesänä pyörän selkään – sydäntäkylmäävän rusauksen saattelemana, sillä ajokkini ei ole tuoreinta priimalaatua – ja riemastuin kun pääsin niin nopeasti kauppaan ostamaan litran jäätelöä ruokaa.
Olen raaskinut pitkästä aikaa ostaa enemmän Vitamin Welliä. En halua juoda mehua tai jääteetää, enkä pidä limsoista tai kivennäisvesistä hiilihappojen takia, joten hurmioissani latkin tätä (vai sitä, mitä?). Poikaystäväni valittaa – syystäkin ehkä – siitä, että pulloja lojuu tasaisena polkuna minun kulkemallani reitillä ympäri asuntoa. En voi puolustella tekosiani. Minulla on putki päällä.
Ja se VitaePro-mainos, jossa Nicke Lingnell laulaa nuuskankäytöstä ja uudesta elämästään naisten palvomana on jo kamaluudessaan ja imelyydessään niin sympaattinen, että saatan jopa vähän pitää siitä. Säälinsekaisin tuntein. Nicke on käärinyt siitä hyvät rahat.
Minulla on vielä kaksi käyttämätöntä leffalippua.
Pikkuveljeni Facebook-seinälleni linkittämät videot ovat aina yhtä elähdyttäviä ja usein jostain syvältä 80- tai 90-luvulta. Minua on helppo viihdyttää.
Voin pelata loppuillan vaikka Potteria, koska olen ollut jo ulkona ja pyöräilemässä. Kukaan ei voi vaatia minulta enempää aktiivisuutta!
Poikaystäväni (jauhanko liikaa poikaystävästäni? pitäisikö minun jotenkin häivyttää häntä enemmän tästä blogista? en minä tiedä milloin teille tulee raja vastaan..) valmistelee hienostunutta tortillaillallista, jota voimme ahmia kun Rakas, sinusta on tullut pullukka pauhaa taustalla.
Illallilillallillaali. Tortillaillallista. Hekoheko.
Minä menen nyt kuulkaa ripustamaan loputkin aivoistani sinne narikkaan, mihin ne todellakin kuuluvat. Minulla on vapaapäivä, minulla on hyvä mieli.
Ja kuvat on luonnollisesti otettu tämänpäiväiseltä piknikiltä. Tampereella on niin paljon puistoa ja ruoholänttejä, etten edes tiedä millä niistä istuin.
Tätä se kesä varmaan on.
Kertokaa, hyvät ihmiset, mikä teitä on ilahduttanut. Jaettu ilo ja sitä rataa.. Kertokaa minulle juttuja!
Kivaa sunnuntaita!
– Jenni H.