Näin ne aikuiset juhlii
Kas, vierähti kokonainen kuukausi ennen kuin löysimme poikaystäväni kassa yhden ainoan vapaapäivän ilman vaativia sukulaisia (no, ette te ole vaativia, vaan oikeesti tosi kivoja), matkalaukkujen raahaamista ympäri kyliä, karmeita häitä tai muuta omituista toimintaa johon olisi tuuppinut itseni mukaan, jolloin juhlia kihlajaisia (btw, kuinka monta kihlajaiset/kahlijaiset -läppää on jo olemassa? niin monta ettei enää naurata?).
Olipa pitkä lause. Pilkkupoliisit, siinä teille vapaata riistaa.
Mutta! Viimein juhlimme tätä hilpeää tapahtumaa ihan kaksistaan. Tai ylipäätään. Söimme kyllä jo aiemmin sen tortillaillallisen kynttilänvalossa (en edes pilaile), mutta kai vähän virallisempi juhlinta oli ihan paikallaan. Ilmeisesti kihlajaisten juhlintaan pitäisi sisällyttää ylipäänsäkin paljon kaikkea todella epäluonnollista, kuten hyytävän kiusallista yhteiskahvittelua molempien vanhempien kesken (ei ole tapahtunut) ja ”katsokaa yhdessä kaukaisuuteen” -yhteiskuvia valokuvastudiossa (ei ole, eikä tule tapahtumaan).
Sen sijaan menimme sivistyneesti illalliselle ravintolaan, josta ei saanut edes rankalaisia. Nyt ollaan niin kaulaa myöten isojen ihmisten maailmassa.
Mutta ennen hienostunutta illallista – joka, mainittakoon, oli ihan taivaallisen hyvä – juhlimme kihlajaisiamme asiaan kuuluvalla tavalla..
.. ravaamalla Särkänniemessä huonovointisina laitteesta toiseen haluamatta ymmärtää, että pää ei enää oikeasti kestä kaikkea sitä pyöritystä – kirjaimellisesti.
.. paijaamalla haisevia eläimiä. Mustalla possulla on erityinen paikka sydämessäni.
.. todistamalla ettei niitä yhteiskuvia kannattaisi edes ottaa missään studiossa (jos ikinä saamme lapsia – oli kyllä niin kaukainen ajatus, että särkee – ne tulevat näyttämään todella pahoilta kuvissa).
.. ja hankkimalla perheenlisäystä! Meidän pyöriäinen on niin maailman kaunein ja älykkäin pyöriäinen ja sillä oli silmät auki ja tukka päässä ennen kuin muut pyöriäiset ehti edes pieraista ekan kerran!
Huomatkaa, että ensin hipelöimme pikkudelfiinejä (lause, jota et olisi koskaan uskonut sanovasi, osa 8), mutta päädyimme – huomattavan painostukseni alla – jättidelfiiniin. Kaikki kuusivuotiaat kuolivat kateudesta, kun ostoskassistani pilkotti hyytävä pehmopyrstö.
Ja niin me avoliiton satamaan lipuneet kaksi eksynyttä laivaa, jotka löysivät toisensa ja solmivat ankkurinsta ikuiseen solmuun, joka vajosi ja vajosi ja vajosi.. ei kun.. no, laatikaa te tähän joku imelä runoelma, joka ei millään tavalla kuvaa meitä, mutta josta pitäisi joka tapauksessa tehdä joku karmea taulu ripustettavaksi seinälle. Kyyhkysenkuvilla kiitos.
Rakkaudentäyteistä viikonloppua ihmiset! Minä menen taistelemaan viimeisistä vesimeloniviipaleista oman seuralaiseni kanssa. Mo!
– Jenni H.
Ps. Älkää menkö siihen Särkässä siihen Trombiin. Paitsi jos pidät erityisesti siitä, että pelottaa ja sattuu samaan aikaan, eikä lopputulos ole millään lailla miellyttävä. Vaikka kukin tavallaan..