Onnistunut tiistai. Vielä.

Kas, minähän otin viikonloppuna kuviakin! Kas, tänään on kyllä jo tiistai! Mutta koska makasin koko maanantai-illan migreenin kourissa ja koska tiistaisin kannattaa puhua kaiken mahdollisen ketutuksen laimentamiseksi mieluummin vaikka edellisestä viikonlopusta, voin näyttää teille mitkä asiat täyttivät flunssanhuuruisen viikonloppuni.

Tuhat ja sata kuppia Finrexiniä.

Ja niin paljon aikaa, että ehti lakata kynnet, hurraa!

Ajatus oli kovin muodikas ja kunniakas. Tulos oli aika elähdyttävä tuksupinkki rykäisy.

Putsasin nuo kynnet pois kyllä hyvin vikkelään. Kylläpä piristi saada aikaiseksi jotain noinkin rumaa.

RUMA. Kuten se Siwan mainoksen mummeli huutaa. Olen rakastunut siihen rääkäisyyn.

Tähän väliin vinkki kaikenlaisesta flunssasta/järjettömästä ketutuksesta/masennuksesta/motivaationpuutteesta/mistä tahansa henkisestä ja fyysisestä särystä kärsiville: Kulhollinen tzatzikia auttaa aina. Itsehän syön tortillapäivinä lähinnä tzatzikia tortillalla, kuin toisin päin. Ehkä laitan siitäkin ohjeen, kunhan sille päälle satun.

Keittiössämme tulee kyllä mielettömän kovia ruokahaluntappokuvia, ainakin minun mielestäni. Valo on niin superkeltainen, etten tiedä miten näitä antimia kuvaisin.

Lisäksi katsoin tietenkin noin sata tuntia televisiota – enkä paljon muuta, totuus on karua joskus – ja niiden ohjelmien välissä muutaman elokuvan.

Yhden huonon (Elijah Wood ja iso kala = hämmentävän kiusallista vääntöä).

Ja yhden hyvän.

Voih, voisiko tähän väliin pitää sellaisen hartaan ”Potterit on vaan niin mahtavia, vaikka ne leffat onkin niin paljon huonompia kirjojen rinnalla” -hetken? Tähän perään syvä, ihastunut huokaus, peräisin teiniajoilta (ainakin haluan teidän uskovan niin).

Muuten, ne upeat kukat, jotka ostin taannoin, ovat heittäneet varmaan jo aikoja sitten henkensä. Viikonloppuna vasta havahduin siihen, että eteisemme pöydällä on vain pölyisiä risuja.

Noin! Tiistai ei tunnu yhtään niin pahalta, kun muistelee vähän viikonloppua. Mukavaa.

Yllättävän siedettävää – koputtakaa puuta – tiistaita ihmiset!

– Jenni H.

PS. Kun olin kirjoittanut tämän tekstin, vahingossa deletoin sen heti kun olin painanut viimeiset kirjaimet (tiistain henki laskeutui sittenkin ylleni), mutta otin kaiken tietotekniikkataituruuteni käyttöön ja löysin sen uudestaan. Take that tiistaibitch. HA.