Kuulkaas, sillon kun minä olin nuori, äiti tilasi meille vaatteita H&M:n kuvastosta. Se oli sellaista paperia, muistatteko vielä, ja tilaukset raapusteltiin tilauslomakkeella, joka sitten postitettiin eteenpäin. Niistä vaatteista muistoksi on jäänyt vain tämä nyttyrä, joka on häpeilemättömän kovassa käytössä ainakin löllösunnuntaisin:

Mutta se ei ole tänään pääaihe. Sillon vanhoina hyvinä aikoina H&M:ltä sai tilata keittokirjan lapsille. Ihan täyttä totta!

Minikokkien keittokirja!

Vaan ei ihan, sillä lukihäriöisen kesätyöntekijän taittamana voidaan puhua myös Minikokien keittokirjasta.

Uups.

Vaikka ei se nimi kyllä sisältöä tässäkään tapauksessa pahenna. Ainakin minun nostalgiahuurulasieni läpi katseltuna kirjasta löytyy paljon aarteita ja suloisia ruokakuvia. Ihan hirveän montaa eri leipomusta tai ruokaa sieltä en kyllä lapsukaisena kokeillut, mutta Smarties-pikkuleivät eivät pettäneet koskaan ja ne olivatkin kulutetuin resepti koko kirjassa. Kokeilimme niitä eräänä iltana muutaman ystäväni kanssa akuuttiin keksinhimoon.

Kaikki kirjan ohjeet on lapsiystävällisesti kuvattu ja ohjeissa on aina varoituskolmiot, jos tarvitsee aikuisen valvontaa vaikka kuuman uunin kanssa.

Mutta me pistimme ranttaliksi, emmekä kyselleet lupia keneltäkään! Minä sekoitin taikinan ja ystäväni toimivat enemmän taiteellisina johtajina koristeiden asettelussa.

Ja jos H&M:n nostalgiapiparit alkoivat kiinnostaa rujoista kuvista huolimatta, ohje on yksinkertaisuudessaan tämä:

Tarvitset: 4,5 dl venhäjauhoja, 1 dl kaakaojauhetta, 125 g pehmeää voita, 3 dl sokeria, 2 munaa, 2 tl vaniljasokeria, 1 tl leivinjauhetta sekä Smarties-karkkeja (vaikka RIP Smarties, joten joudutte etsimään kaupasta korvikkeita) ja strösseliä.

Ensin voi, sokeri, munat ja vaniljasokeri sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Kirjan ohjeen mukaan voit käyttää jopa sähkövatkainta. Villiä! Sitten vehnäjauhot ja kaakaojauhe sekoitetaan keskenään, jonka jälkeen ne yhdistetään taikinaan. Sen jälkeen taikinasta nostellaan leivinpaperille taikanakökkäreitä, jotka koristellaan ja laitetaan uuniin 175 asteeseen 15 minuutiksi.

Ja nyt puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä: tehkää pieniä taikinaskökäreitä. Niistä pipareista tulee niin helposti pään kokoisia. Virhe, josta en koskaan oppinut.

Tietenkin valmiit keksit tulevat näyttämään isoilta pettymyksiltä kirjan kuviin verrattuna, mutta eikö se ole H&M:n ominaisuus muutenkin? Kuvassa vaate näyttää mallin päällä tosi hyvältä, mutta normaalin ihmisen sovituksessa tulee maitovalas rannalla -efekti.

No mutta keksit olivat sentään hyvän makuisia! Suosittelemme ruokajuomaksi maitoa.

Minikokien keittokirjassa on kyllä paljon muitakin sympaattisia ohjeita..

Kuten pizzapannukakku, jonka täytteet on raivostuttavan epäloogisesti aseteltu epätasaisesti.

Silti kirjan antoisin resepti on tämä..

Lastensieppaajan näköinen hampurilainen. Uskaltaisitko sinä puraista tuota kolme viikkoa piriä vetänyttä välipalaa?

Niinpä. Morson veroisia traumoja luvassa.

Hah. Minun piti muuten ensin kirjoittaa postaus siitä, kuinka vanha lapsuudenystäväni Salli muutti minun ja poikaystäväni nurkkiin asumaan kahdeksi viikoksi. Olimme viimeksi yökyläilleet varmaan ala-asteella, joten alkutilanne oli ihan kuumottava. Mutta räiskyvien luonteidemme vuoksi niistä kahdesta viikosta ei kyllä olisi saanut aikaan mitään TV-sarjaa, joten en oikein osaa kirjoittaa siitä sen kummempia. Minun mielestäni se oli ihan hauskaa. Kävimme Särkänniemessä, leivoimme noita keksejä, pyörähdimme lyhyesti kaupungilla (ja baarissa, uskomaton saavutus) ja kerran yritimme yhdessä vähän urheilla. Lähinnä kuiten kohtasimme iltaisin koulu- ja työpäivien päätteeksi ja mutustelimme ruokaa sohvalla katsoen huonoa telkkaria.

Ei kun hei! Sallin ansiosta siivosimme parvekkeemme. Siis ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Oodi aktiivisuudelle ja aikaansaamiselle!

Olen kyllä suunnattoman iloinen siitä, että Tampereella asuu nyt jo useampi ystäväni lapsuudesta. Se on harvinaista ja tekee tästä paikasta enemmän kodin tuntuisen.

Ja nyt alkaa taas punainen lanka loppua kesken. Että menkääpä ihmiset leipomaan harvinaista H&M-piparia! Eikö olekin sympaattisia? Niiden valmistumista ei tarvitse juurikaan odotella, joten ne sopivat lyhytpinnaisille sokerihiirillekin – kuten minulle – ihan mainiosti.

Yhyy, olisipa minulla nyt noita keksejä.

Kivaa sunnuntaita. Kuulemiin.

– Jenni H.

Ps. Kiukkuisia terveisiä tälle blogialustalle. Jouduin kirjoittamaan koko *************** neljä kertaa uudestaan, koska tämä sivu vetää koko ajan jonkun kokovartalolukon. Saanko hirttää jonkun?!?!? En tiedä oliko piparipostaus tämän arvoista. Kaikki mahdolliset typot ovat vihatypoja.