No niin! Nyt vihdoin esittelen teille yhdet viimeviikkoiset ostokset siltä legendaariselta kauppakiertelyltä, jolloin joko muut ihmiset tai hapenpuute ei alkanut ahdistaa.

En ole shoppailuihminen. Vielä vähemmän olen vaateshoppailuihminen ja siksipä en astunut jalallanikaan vaatekauppoihin.

Löysin kuitenkin omalla todella kriittisellä ja tarkalla maulla rakennetulla mittapuullani ihan älyttömän hienoja juttuja, jotka haluan esitellä teille. Kerrankin sain ostaa jotain, mikä ei ollut niin tympeän tavallista kuten yleensä ostokseni ovat. WC-paperia ja mustia sukkia, buu. Kerrankin oli sen verran varaa, että sai höllättyä natsiotetta ostokäyttäytyimisestään.

Joten asiaan!

Tiedättekö muuten mistä olen ollut monille ihmisille kateellinen jo useamman vuoden? Niistä S-kaupoista saaduista jättikokoisista vesimelonikuvioisista kauppakasseista. Voitteko uskoa? En minäkään. Mutta aina kun minä menen kauppaan hamuamaan niitä nyssyköitä, niissä on kuvioina jotain perunaa tai kahvipapuja. En ikinä ole saanut vesimelonikassia ja se on jostain tuntemattomasta ja varmasti äärimmäisen syvällisestä traumaperäisestä syystä jäänyt kalvamaan minua. Välillä en ymmärrä ajatuksenjuoksuani, mutta löysin vesimelonikassille hyvän korvikkeen!

Onko tämä nyssäkkä kassimaailman crocsi? Niin kiva käyttää, mutta muotoilu mennyt aivan reisille.

Mutta vaikka en kuulkaa vaatekaupoissa juuri kestäkään olla, voisin sen sijaan vaikka asua korukaupoissa ja vaikka makuni on muuttunut valikoivammaksi (tai sitten otin opikseni koruinterventiosta, jonka suoritin itse itselleni jokunen aika sitten), en silti ole kyllästynyt loppumattomaan korujen hypistelyyn. Tietenkin mukaan yleensä tarttuu aina jotain.. Se on myös syy siihen, miksi en ihan hirveän usein lähde kaupoille. Olen huono vastustamaan kiusausta. Mutta lepuuttakaa silmiänne näissä kaunokaisissa, jotka herättivät pienen ala-asteikäisen Jennin ja totta puhuen kaikki muunkin ikäiset Jennit sen jälkeenkin.

Merihevosia. Saanen huokaista. Ne ovat niin kauniit. Korunarkomaani sisälläni voi todella pulskeasti jo pelkästään näiden katselemisesta. Luulin kaipaavani jotain yksinkertaisia ja klassisia koruja. En selvästi vain tiennyt, että oikeasti kaipasin merihevosia.

Mutta tietysti tässäkin höpinässä halusin jättää parhaat palat viimeiseksi! Käväisin samalla shoppailukierroksella myös Suomalaisessa Kirjakaupassa ja löysin ehdottomasti järkevimmän ostokseni aikoihin. Tylsää? Ei. Tylsää, mutta nättiä.

Sammutuspeite, hyvät naiset ja herrat! Kauniiksi naamioitu sammutuspeite. Eikö ole mahtava? Olin niin ilahtunut tuosta kuosista, joka oli oikeasti raikas, eikä mikään halvalla pantu kökkökuosi (tai Unikko, anteeksi nyt vain). Sitten kun ikivanha liesirotiskomme siis aikoo jättää tämän maailman taakseen – mikä voi olla viimeaikaisen käytöksen perusteella melkoisen lähellä – olen valmis viimeiseen taisteluun. Ah, miten runollinen tapa sanoa, että uunimme on kasa paskaa ja pelottaa, että se joku päivä oikeasti tekee ilkeät temput spagetin keittämisen sijaan.

Sellaista tällä kertaa. Materiaonnea parhaimmillaan. Ostin minä myös jotain hiustuotteita ja vitamiinivettä, mutta niiden esittely alkoi hilaamaan tätä tarinaa jo vähän liikaa lifestylenhienostelun puolelle. Aikansa kutakin. Sitä paitsi olen jo hehkuttanut vitamiinivettä ja takkutukkaani että ole tässä blogissa juuri tainneet nähdä, joten ette menetä mitään, jos en esittele hiusmömmöjäni.

Nyt minun pitäisi riipiä itseni irti tästä läppäristä ja mennä pakkaamaan (kummasti olen sitäkin hurmaavuutta tässä vältellyt). Minulla on pitkästä aikaa edessä vapaa viikonloppu ja lähden taas Heinolaan morjestelemaan perhettäni ja siellä puolen maailmaa majailevia ystäviäni. Ja aion syödä juustolla täytettyjä, pekoniin käärittyjä ja grillissä kärsitettyjä herkkusieniä. En juuri aikonut täyttää viikonloppuani muulla ohjelmalla. Aion lihota ja voida muutenkin onnellisen pönäkästi.

Äärimmäisen miellyttävää torstaita teille ihmiset rakkaat! Onko joku siellä puolen ruutua tehnyt yhtä hyviä löydöksiä kaupoilta?

Moro ny.

– Jenni H.