Minä käyn harvoin ulkona syömässä, sillä totta puhuen usein olen liian köyhä sellaiseen.

Mutta kun kerrankin viime viikolla kävin ystäväni kanssa lounastamassa ulkona, ilman että se tarkoitti lähimmästä Valintatalosta haettuja einesleipiä jossain ruohoköntillä nautittuna, niin vinkkaampa teillekin ihan oikeasti todella hyvästä ravintolasta! Minä olen kuulkaa niin kranttu ruuan suhteen, että kyllä tämä vinkki kannattaa ottaa ihan vakavasti.

Hatanpään valtatiellä, melkolailla Koskikeskusta vastapäätä on vähän aikaa sitten avattu Ravintola Purebite ja sen ovella lupailtiin aasialaistyyppisiä makuja.

Nirso kun olen, pelkäsin heti, että saan soijassa uitettua ja vähän väärällä tavalla potkivaa lounasta, jonka ainesosia en tunnista (kuinka 80-vuotias sitä oikein voi olla henkisesti?) mutta kuinka väärässä olinkaan!

Purebitessä tarjoillaan lounasaikaan (10-15) salaatteja ja päivän keittoa, sekä pieniä riisipaperiin käärittyjä wrappeja, joita voi tilata joko erikseen tai muun ruuan kylkiäisenä.

Ystäväni tilasi salaattinsa savusiikalla ja minä annoin periksi kyltymättömälle lohenhimolleni ja tilasin vielä tarjoilijan suosituksesta muutamen wrapin lohisalaatin lisäksi. Lounaaseen kuului myös ihanaa leipää. Ja jos vesi tai joku muu kesympi ei ruokajuomana kiinnosta, oli juomavalikoimaa ihan oluisiin ja siidereihin asti, mikäli tekee mieli hikotella jo lounasaikaan.

Wrapit olivat ihan jees, mutta salaatti olisi kyllä riittänyt – jopa minulle – ja se oli ihan taivaallisen hyvää. Siksi haluan antaa täyden omistautumiseni nyt sille.

Lohisalaatissani oli suureksi onnekseni PALJON savulohta, avokadoa, kananmunaa ja purjoa. Ja kaikka kastikekin oli ravintolan tyylin mukaisesti smokey asian, ei mikään maku pistänyt liikaa esille, eikä ruoka todellakaan uinut suolaisessa soija/etikkaliemessä (suurin pelkoni aina kun tiedän, että saan tuntematonta kastiketta salaattiini). Ruoka oli vain puhtaasti maukasta. Kaikki maut ja ainekset maistoi tasapainoisesti ja salaatti oli  raikasta ja ruokaisaa.

Nirso approves. Harvoin saan ulkona syödessäni sellaista salaattia, josta en edes vähän nyrppisi joitain aineksi lautasen reunalle. Purebite onnistui uiskentelemaan suosikkiliiveihini.

Imeskelen suruissani alahuultani, sillä kaipaan tuota ihanaa salaattia lisää. Paljon. Kiitos. Heti.

Paikkana Purebite on aika kätevästi sijoiteltu lähelle Koskipuistoa. Istuimme ravintolan ulkopöydässä ruuastamassa ja se kieltämättä oli aika lähellä kiireistä tietä ja ihmisvilinää, mutta se vilinän sieto on kyllä ihan makuasia. Ravintolan sisätilatkin olivat aivan viihtyisiä ja jos ilma on todella hieno, kannattaa varmasti harkita annosten take-away-versioita, koska noin sadan metrin säteellä ravintolasta on nurmikkoa ja puistoa, jossa voi pitää lounaspiknikkiä.

Kävin lueskelemassa Purebiten kotisivuja ja siellä korostettiin nimenomaan makujen puhtautta ja terveellisyyttä ja sen kyllä maistoi. Lounaan lisäksi tarjolla on myös illallismenuta (erilaisia, aika taivaalliselta vaikuttavia salaatteja) ja jälkiruokia ja lihatikkuja (jotka ilmeisesti ovat joku aasialainen juttu? kertokaa te viisaammat) ja smoothieita ja niitä wrappeja ja vaikka mitä.. Käykää kurkkimassa menua täällä. Kaikille ihan varmasti löytyy jotain ja valikoima on jotenkin miellyttävän järkevä. Kaikki sopii yhteen.

Ja tamperelaisittain oli ihastuttavaa, että lounassalaattien joukossa oli Tapolan mustamakkara-salaatti chili-puolukkahillolla. Jotenkin söpöä, eikö?

Mahtavaa, että suomalainen ja aasialainen ruoka on saatu houkuttelevalla tavalla yhdisteltyä ilman, että se menee ”laitettiin tuntemattomia ituja ja kick-ass-soijaa HK:n siniselle ja sitten tässä olis tää lehtipihvi kun kaikki sitä kuitenkin vaan tilaa” -touhuun.

Purebite, me tapaamme vielä.

Menkää ihmiset ja syökää salaattia, josta ei jää petetty olo! Minä en ole kovin herkkä suosittelemaan paikkoja, joten tämän vinkkailun ja ilmaisen mainostamisen takana on ihan aito tykästyminen. Purebite löytyy siis Tampereelta, osoitteesta Hatanpään valtatie 4. Hinnatkin ovat niin kohdillaan kuin vain voi olla. Lounassalaattini maksoi alle kympin.

Minä pyyhin nyt kuolat pöydältä ja menen löllöilemään sunnnuntaitani eteenpäin.

Moro ny!

– Jenni H.