Törmäsin Facebookissa ja Instagramissa useaankin otteeseen tähän, aika osuvaan kuvaan..

Olen lisääntymisikäinen.

Auts.

Tai siis, kyllähän niitä lapsia pystyy pyöräyttelemään jo yläasteella, jos poikkis on hot ja kortsu niiiin kakstuhattaysii, mutta nyt olen todella jo siinä iässä, että voisin ihan kaiken hyväksyvän hyminän saattelemana perustaa perheen. Yhtäkkiä niitä pahasti raskaan näköisiä tyttöjä alkoi vain ilmestyä Facebookiin ja ihan joka paikkaan muutenkin Teen Mom -ohjelman ulkopuolelle. Ihan kuin en olisi ennen tajunnutkaan lapsia ympärilläni ja nyt kaikki ovat päättäneet yhteisvoimin rojauttaa uuden erän ihmisiä puklaamaan puurojaan tämän maailman matoille.

Ja minä tunnen itseni yhä ihan järjettömän vaivaantuneeksi, kuin 15-vuotiaaksi istuessani oman ikäiseni – eli 20-jotain ikäisen – tuoreen äitylin vieressä aamutäydessä paikallisbussissa. En voi edes sanoin kuvailla sitä huutavaa kuilua hänen ja minun maailmani välillä. Grand Canyon on hiekkalapiolla kaivettu kuoppa siihen verrattuna.

Mutta pitäisikö minun nyt ottaa asiaan toinen asenne tähän vauvajuttuun? Valmistun koulusta ja minulla on varma työpaikka (jeeee!) taskussa tulevaisuutta varten. Eikö nyt olisi hyvä hetki alkaa pyöräytellä tenavia, ainakin noin niin kuin periaatteessa?

Ainoa vain, että mitä minä hyvällä tahdollakaan osaisin opettaa sellaiselle kuolaavalle ihmispesusienelle, johon tarttuvat kaikki ja varmaan etenkin ne huonoimmat esimerkit kuin pikaliimattu käsi naamaan. Minulla ei tosin ole lapsista eikä pikaliimasta juuri kokemuksia, enkä osaa heti tässä päättää kumpaa haluaisin mieluummin koittaa.

Mutta olen suunnilleen äitini ikäinen hänen saadessaan minut, kyllähän minäkin nyt voisin (kuvitelkaa kanssani tähän väliin sellainen todella syväjärkyttynyt äidinnaama) edes harkita..?

Silti, ihan totta puhuen. Mitä minä, ihan oikeasti voisin antaa lapselle? Kyllähän minä varmasti muistaisin ruokkia sen, useimmiten. Mutta mitä minä opettaisin sille elämästä tai maailmasta tai valinnoista tai ihmisistä tai rakkaudesta tai edes mistään karuista tosiasioista?

Kyllähän minä nyt tiedän esimerkiksi, että kebabliha ei tule kebabeläimestä mutta..

Niin. Minä halusin silti ihan pohtimalla pohtia tätä asiaa, koska koin sen jotenkin velvollisuudekseni. Ilmeisesti kun olen jotenkin huomaamattani kasvanut näin vanhaksi ja lisääntyväksi. Ainakin voin sanoa miettineeni tätä asiaa, edes kerran.

Teinpä siis listan.

Jos minä nyt saisin lapsen, tällä hetkellä osaisin ja voisin opettaa sille (vai hänelle? onko ajatus lapsesta se vai hän? onko jollain filosofilla tähän jotain napakkaa teoriaa olemisesta ja olemisen mahdollisuudesta?), että..

..suihkun alle kannattaa mennä vasta sitten kun vesi on jo valunut vähän aikaa.

..pupunkorvarusetti on nössöille.

..Fun Light -mehu on yhtä tyhjän kanssa ja että mehu juodaan mehuna tai sitten ei ollenkaan.

..Prinssi Phillip on ainoa Disney-prinssi, jolla on ollut edes vähän munaa.

..The Sims 1 on paljon parempi kuin The Sims 2 tai 3.

..Miina ja Manu -pelissä on sellainen hirveä noita, jota kannattaa vältellä ikuisten traumojen välttämiseksi.

..legginsin eivät ole housut.

..pizza syödään ilman reunoja.

..leipäjuusto on yksi elämän huippukohdista ja että sitä normaalia juustoa syödään nakerrusjuustona tai dekadentisti käärittyinä rullina.

..joku huijaa aina spiritismissä.

..uimahallien altaissa ei ole niiden rappusten kolosissa hailuukkua, josta päästetään välillä petoja irti. Ihan vaan tiedoksi.

..kaikki lika lähtee raaputtamalla irti.

..Pirkan juustonaksut on ainoita oikeita juustonaksuja.

..jauhelihakastike on yksi maailman parhaista ruuista ja se on aina parasta isien tekemänä.

..asioilla on tapana järjestyä (pointsit tästä minun omalle äidilleni).

..ei kannata opetella puhumaan kuten Tomi Björk (=molottaen ja öhisten).

..sillä on väliä, että leivät on voideltu reunoja myöten.

..Putin on perseestä.

..hyvän hammasharjan tunnistaa imukuppivarresta.

..kaikkeen voi kuolla, myös kaneliin.

..X-kirjain ei koskaan tule korvaamaan ks:ää.

..rimpula ja köpsä ovat aivan selkeää suomen kieltä ja piste.

..vessanpöntön kansi kannattaa sulkea, jos sen lähettyvillä – noin 5 metrin säteellä – säilytetään tavaroita.

..makkarapihdeillä on edellisen unohtuessa aivan jees noukkia pöntöstä vaikka niitä huulirasvoja.

..yökylässä puoli kiloa irttareita on aliarviontia.

..katajasta saa tehtyä toimivimmat jousipyssyt.

..horoskoopit ovat satua.

..Cosmopolitan sen sijaan on satua sadun sisässä, jossa sadunkertojakaan ei usko omiin satuihinsa.

..myöskään Sinkkuelämää -sarja ei sovellu elämän punaisen langan hakemiseen.

..korkokengillä ei voi kävellä joustavin vieteripolvin.

..ei niillä minisuksilla oikeasti tee yhtään mitään.

..jos tykkäät rutosti enemmän rakettispagetista kuin ”oikeasta” pitkästä spagetista, se ei ole lapsellista tai nirsoa, ainoastaan tarkkamakuisen valikoivaa.

..Barbie-lakanoissa uni tulee paremmin.

..suihkussa saa kaikkein parhaimmat ideat.

..sammakoita ei saa pitää liian kauan aikaa kädessä, mutta niille voi tehdä vatiin oman vesipuiston.

..karvamadosta todellakin voi kasvattaa kotitekoisessa terraariossa perhosen ihan omin avuin (true story!). Ne syövät koivunlehtiä ja salaattia ja juovat vettä barbin lautaselta.

..Ikean esittelyosasto on yksi maailman maagisimmista paikoista.

..täytekakun päältä voi ja pitääkin närppiä koristeita. Siksi niitä pitääkin aina laittaa vähän liikaa.

..Seppälän tipukuvioiset rintsikat eivät ole hyvä idea.

..nokkahuilu ei ole cool, mutta villin renttutaiteilijatukan ja klarinetin yhdistelmä voi sen sijaan olla yllättävän katu-uskottava.

..ei kannata juoda mukista, jonka korvaan mahtuu vain yksi sormi.

..jos nielaiset vähän muhkeamman ponnarin, sen langat eivät mene sotkuun kylkiluiden ympärille. No worries.

..huonekasvit on ihan yleisesti luotu heittämään henkensä ilman varoitusta.

..maailma ei kaadu, jos et opi sirklaamaan luistimilla.

..ulkohuusseihin on ihan kätevä tottua, koska niiden pimeät nurkat ja epämääräisistä suunnista kuuluva ampiaisten pörinä seuraavat läpi elämän.

..Kalkaros ei oikeasti ole pahis.

Vau. Siinäpä napakka ja tyhjentävä paketti elämänohjeita, joita minusta tämänhetkisillä aivoilla pulppuaa. On maailman hulluin ajatusleikki, kun miettii potentiaalisia omia lapsiaan. Miltä tuntuu nähdä omien ominaisuuksien – etenkin niiden aika ärsyttävien – periytyvän pienoiskoossa? Voi kamala.

Jospa sittenkin pidän munasarjani ristissä vielä muutaman tovin. Katsotaan, jospa ensin takoisin järkeä omaan päähäni – vaikka melko välkky ja vilmaattinen olenkin jo – ja viisastelen jälkikasvulle sitten myöhemmin.

Enkä minä edes pidä lapsista, jos totta puhutaan. Jotkut vauvat ovat kaukaa söpöjä ja tykkään kahdesta pienestä serkustani, vaikka odotan yhä sitä heidän teini-ikäänsä, ettei minun tarvitse opetella leikkimään nukkekodilla ja He-Maneilla. Minusta on tullut jäykkis, enkä osaa leikkiä.

Mitä minä sitten omien lasteni kanssa leikkisin..?

Vai pitääkö juuri siksi hankkia useampi lapsi? Yksi tuttuni kertoi sanoneensa lapsilleen, että ”siksi teitä on niin monta, että te voitte leikkiä keskenänne”. Tuo suoruus ilahduttaa minua ikuisesti.

Haluan muuten lopuksi puolustella tuossa yhdessä kuvassa näkyvää pulleropikkuveljeäni. Hän oli ihan hyytävä lyllerö vauvana, mutta sitten hänestä tuli kauhea rimpula vähän isompana (jos luet tätä: ole hyvä vaan).

Nyt tämä vauva-aihe käy minun psyykkeelleni niin kummalliseksi, että lopetan tähän. Tämä oli valtaisa harppaus minun ajatusmaailmassani.

Mietteitä ihmiset? Mikä olisi teidän kultainen neuvo omille lapsillenne?

Aivoja myllertävää torstaita ihmiset.

– Jenni H.