Paniikkisunnuntai ja jännäka.. tiedätte kyllä.

Joskus omia tunteitaan on vaikea kuvata sanoin. Esimerkiksi silloin kun on henkisesti löysät housuissa. Ja ei, en todellakaan edes yrittänyt keksiä lievempää ilmaisua, koska kuten moni teistä varmasti tietää, silloin kun on paniikki meneillään, se on ihan kunnolla PANIIKKI. Eikä mikään jänskätys.

Menen huomenna ensimmäistä kertaa uuteen työharjoittelupaikkaani ja samalla luultavasti uuteen työpaikkaani.

Jos käyttäisin OMG-kirjainyhdistelmää, se olisi ollut tänään päivän teemahokema.

Ja koska olotilani on ollut tänään hyvin pitkälti tällainen..

.. tulee huominen asiakaspalveluilmeeni olemaan luultavasti äärimmäisen epäluonnollisen kivulias ja ihmispelkoinen adrenaliinilla ja hyvällä itsekontrollilla rakennettu ja säteilevä..

Tyraface

Kas niin.

Terveisiä siis hermoraunioiden keskeltä.

Tilanne vaatii ruokaa. Ja suklaata. Paljon turruttavaa suklaata. Jotta huomenna olisi erityisen höklö olo.

Hätä ei lue lakia.

Olisiko siellä muita kohtalotovereita kärsimässä joistan oman elämänsä kuumotuksista? Miten te selviätte niistä?

En voi hyvällä tahdollakaan toivottaa rentoa sunnuntaita. Sen sijaan toivon itselleni ja teille kaikille muille hermoheikoille onnea maanantaille. Go kick some ass!

– Jenni H.

 

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä

Classy chic breakfast: suklaamunia sängyssä

Minulla alkaa maanantaina uusi työharjoittelu (ja samalla tutustuminen uuteen työpaikkaani!), joten pähkinänkuoressa: olen aivan jäätävissä paiseissa (en fyysisesti). Lisäksi olen – ja olen aina ollut – ihan todella herkkä stressaamaan pienistäkin asioista. Muistellen lämmöllä esimerkiksi ylioppilaskirjoituksiani, jolloin minulle pamahti kuumetta aina jokaisen kokeen jälkeen, koska jännitin niin paljon. Good times. Tälläkin kertaa, kun olen kädet ihan kirjaimellisesti täristen miettinyt ensi maanantaita, olen ollut taas heikossa hapessa kuumeineen kaikkineen.

Siksipä onkin enemmän kuin tarpeen, että pumppaan itseeni suurkarjalle tarkoitettuja rauhoittavia kaikkia vitamiineihin viittaavaakaan ja samalla – yksinkertaista, mutta toimivaa – otan rennosti.

Ja sydämentykytyksiä toivottavasti laannuttava ”Älä saa slaagia” -löllöilyviikonloppuhan alkoi sivistyneestä joskus reilusti yhdentoista jälkeen aamulla, mätystäen viimeistä suklaamunaa – My Little Pony -munaa tietenkin – sängyssä.

9ad8ed9ccd2211e38ab20002c9c7b4ea_8.jpg

Kuva Instagramistani. @saukkotar !

Mutta en minä nyt tullut tänne asti kertomaan vain siitä mitä syön. Tulin leveilemään suklaamunalelullani, kuten kunnon aikuisten kuuluu.

Eli My Little Pony -siirtotatuoinneilla!

img_0469.jpg

Vau.

Tämä sopii juuri hyvin stressinpoistoviikonlopun sisällöksi. Tai elämäni sisällöksi milloin tahansa, jos totta puhutaan.

img_0485.jpg

Hahaa, haljetkaa samanlaisesta kateudesta, jota tunsitte kuusivuotiaina kun naapurinmukulalla oli tatska, jollaista ei ihan jokaisesta kaupasta kuulkaa saanut! Voi, noita kuumottavan ryppyisiä yksityiskohtia ja suttuisia ääriviivoja!

img_0477.jpg

Loputon riemu loppupäiväksi on taattu.

Ja nyt kun olen saanut leveiltyä ylisiisteillä tatskoillani täällä, minun pitäisi mennä meikkaamaan. Aion poistua tänään talosta vain mennäkseni elokuviin. Se onkin ainoa syy millä minut tänään saisi houkuteltua edes hetkeksi raikkaaseen ilmaan.

Rentoa lauantaita.

– Jenni H.

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Höpsöä