Kökkö. Kökköökkköökökök.

Jatkanko vielä? No, en sitten.

Tämä klassinen kuramaanantai ei olisi voinut loppua kyllä yhtään nopeammin. Harmi vain, että kun tänään on maanantai, huomenna on väistämättä tiistai ja empiirisen tutkimuksen ja mittavan (jamittavan hehehe) elämänkokemukseni perusteella tiistait ne vasta saatanasta ovatkin.

Ei se mitään. Sen pahuuden vastapainoksi minulla on maailman hienoin kotipaita. Se on niin hieno, etten melkein raaski käyttää sitä, ettei se kulu. En haluaisi edes pestä sitä.

WOLVERINE!

Ja niin, tämäkin maanantai joka sain polttoainetta työkaverivihasta, palaneesta vessanlampusta (=kännykän valo, pettämätön tunnelmanluoja, plus on aina kiva arvailla, että kusitko sittenkään pönttöön vai vähän huti), raaoista evästomaateista ja yleismaallisesta maailmanvihasta, päättyi tosiaan siihen maailman parhaimpaan kotipaitaan, Sinkkulaivaan, havaintoon avaamatta jääneistä suklaakalenterinluukuista (!!!!) ja tähän.

Höh. Vaikka kuinka koitan olla vähän maanantaikärttyinen, se alkaa haihtua niin epätavallista vauhtia, että kyynikko sisälläni vääntelehtii kiusaantuneena.

Minulla on myös vielä noin vartti omaa hiljaista kotiaikaa. Aion käyttää sen katsomalla tätä videota. Suosittelen sitä myös teille.

http://youtu.be/MPYjHEd9qMY

Minun elämässäni tämä ei ikinä ole jo ihan vanha juttu.

Urheaa maanantaita ihmiset. Pärjäilkää.

– Jenni H.