Pikkujoulut ja härski pipari
Nyt on kyllä asia niin, että otsikko lunastaa itsensä kirjaimellisesti. Mahtavaa.
Tämä viikonloppu meni vaihteeksi vähän epärennosti juoksennellessa (ihan niin kuin viimeiset pari viikkoakin ja seuraavat pari tulevaa viikkoa), sillä kun lauantaina kello kilahti työpäivän loppumiseksi, pakkasin villapaidan ja viinaksen kassiin ja ampaisin kohti Lahden iloista kaupunkia. Oli meinaan hienojen naisten kokoontuminen ja pikkujoulut.
Ja iltahan meni ihan siivosti – en minä sitä keittoa niin paljoa mukaan ottanut, se vain sopi villapaidan kanssa niin hyvin samaan loruun – jutellessa ja lahjoja vaihtaessa ja hengähtäessa, sillä kaikilla osanottajilla oli ollut aika haipakka syksy.
Sitten minä vaadin, että kun kerran aioimme vielä leipoa joulutorttuja, että otettaisiin ainakin omasta mielestäni hilpeä kisa: ”30 sekuntia tai minuutti aikaa, silmät kiinni, ei saa olla pertinteinen tähtimuoto” -tortuntekohepulointi.
Ihan teurastettujahan niistä tuli, mikä nyt ainakin minua henkilökohtaisesti ilahdutti suunnattomasti. Elämä on liian lyhyt tylsille tortuille.
Sen lisäksi leivottiin myös niitä perinteisiä pipareita, jotka lopuksi koristeltiin. Olisin voinut tehdä jotain tyylikästä kiemurakoristetta ja heittaa strösseliä päälle, mutta minulla alkoi ehkä elämänpituinen viikko vähän painaa ja tein oman mestariteokseni, jonka kuvaa sitten lähettelin kaikille kavereilleni Whatsapissa.
Se on pussycat.
Oh, tätä nokkeluuden ilotulitusta. Eräällä vanhalla ystävälläni itseasiassa on tapana tehdä veljensä kanssa joka vuosi törkeitä ja herjaavia pipareita. Ne ovat vuosi vuodelta kyseenalaisempia ja härskimpiä. Odotan innolla tämän vuoden satsia.
Sellaista.
En tiedä palaanko tänne tasokkaamman materiaalin kanssa. Syytä varmaan olisi, mutta en loisi liian kovia odotuksia. Olisi minulla ollut ihan siistiä materiaalia yhdestä museosta, mutta plääääh.. Joskus sitten.
Kävin muuten tänään Lahdessa ollessani Lahden Muotoiluinstituutin joulumyyjäisissä ja tiestysti jotain pientä ja hilpeää tarttui mukaan. Nekin löydöt voisin teille esitellä. Siellä oli ihan älyttömästi taitavasti tehtyä tavaraa. Saako niitä sanoa edes tavaroiksi? Koruja ja printtejä ja kortteja ja taideteoksia ennemminkin. Lahjakasta porukkaa.
Nyt minä menen keittämään litran jouluteetä. JOULUteetä. Koska huomenna on JOULUkuu ja kolmisen viikkoa JOULUaattoon. JOULUJOULUJOULU. Hypeni aiheeseen ei ole ollut yhtä mahtipontista kuin viime vuonna, mutta aion skarpata, koska se on paras juhla tässä tasaisen harmaassa maassa.
Ensi kertaan ja illanjatkoja ihmiset! Mitäs tykkäsitte tasokkaista leivonnaisistamme?
– Jenni H.
