Opiskelijaelämän autuus kamppasi minut – jälleen kerran – suoraan lantakasaan. Havahduimme siihen, että poikaystäväni tilillä oli rahaa vähän päälle kolme euroa ja minun tililläni 37 senttiä.

Ei se ole oikeastaan edes ahdistavaa, vaan aika tuttu tilanne ja siellä ruudun takana on monta monta muutakin nälkäistä opiskelijasielua, jotka eivät käy töissä ja jotka miettivät missä kävisi seuraavaksi taistelemassa hurjimmista makaronitarjouksista. Meillä nyt oli kuitenkin tänään kassillinen tyhjiä pulloja vietäviksi kauppaan ja rahapusseista käteistä saatiin raavittua yli kymppi kasaan. Sillähän saa vaikka mitä! Ei tarvitse kinuta keneltäkään rahallista apua, se on aivan hirveää.

Jossain vaiheessa on kuitenkin aina ottaa kynä käteen ja pinnistellä aivojen luovuuslohkoja, on aika tehdä Halvat ruuat -lista. Normaalisti elämme pitkälti makaronipadalla tai munakkailla, mutta kuten ehkä voi arvata, jossain kohtaa alkaa aina tympiä.

Ja voi, oletteko koskaan eläneet nirson kanssa?

Pidän raa’asta porkkanasta, mutta olen sille allerginen. Keitetty porkkana on yököttävää, ellei sitä ole sekoitettu joihinkin muihin aineisiin niin, ettei se maistu keitetyltä porkkanalta. Pavut ovat periaatteessa ihan jees, mutta eivät kylminä. En pidä juureksista. Punajuuri on oksettavaa. Paprika on yhtä pahaa. Sipuli menee vain kypsänä. Kypsät ja tuoreet herneet eivät mene alas. Itsetehty hernekeitto on silti parasta maailmassa. Pikkuruiset minimaissit ovat ihan parhaita. Maissi kaikissa muissa muodoissa – popcornia ei lasketa – ei maistu ikinä hyvältä. Juusto on hyvää, kunhan se ei ole kuivaa juustoa, kuten parmesaania. Parsakaali menettelee, kukkakaali pahenee kypsyessään. En syö perunaa niin kauan, kun sen haju tai koostumus tai maku muistuttavat etäisestikään oikeaa perunaa. Ainiin, ja raaka kala (eli kylmäsavulohi ja kumppanit, ikään kuin niihin olisi edes varaa) ja suolakurkut voivat mädäntyä helvetissä. Puuro myös. Paitsi riisipuuro, tietenkin.

Haluaisin sanoa, että pidän valikoivasti kaikista hyvistä ja hyvänmakuisista ruoka-aineista, mutta minulla on vain hyvin spesifioitunut ja herkkätunteinen makuaisti.

Poikaystäväni ainoa oikea ruokainhokki taitaa olla kalapuikot. En voi ymmärtää häntä.

Joten, mitäs tänään syötäisiin?

No, mielikuvituksellisesti sitä yhtä ja oikeaa makaronipataa, joka ei ole maailman kuvauksellisin ruoka. Olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa äidilleni, joka täytti minua ja pikkuveljeäni tainnuksiin asti maailman parhaalla makaronipadalla. Normaalisti isäni on perheemme kokkimestari, mutta tämä on äitini bravuuri.

Jos kyseinen ruoka on teille tuntematon, tässä ohje, kaikessa lyhykäisyydessään:

Keitä pussillinen makaronia.
Paista pannulla paketillinen jauhelihaa. Päätä määrä nälän mukaan.
Sekoita kypsät ainekset yhteen kattilaan ja lisää noin 600 grammaa paseerattua tomaattisosetta.
Lisää aivan pirusti mausteita. Se on äärimmäisen tärkeää. Meillä käytetään paprikaa, chiliä, valkopippuria, pippuria, suolaa, valkosipulijauhetta, sipulijauhetta ja basilikaa.

Paljon helpommaksi ruoka ei voi tuosta muuttua ja jos satut olemaan rahoissasi (puhuttelen teitä kaikkia näköjään köyhinä opiskelelijoina, olkaa vaan hyvät..) voit tehdä kylkiäiseksi tzatzikia, jonka ohje löytyy myös tästä blogista.

Yleensä syön makaronipadan juustoraasteen kanssa. Ja lusikalla. Ei kaikista lapsuusajan tavoista kannata opetella pois, sanokaa minun sanoneen.

Teimme kuitenkin listan niistä muistakin halvoista ruuista, joihin meillä voisi olla varaa ja jotka täyttäisivät nirsot vaatimukseni. Tältä se lopulta kaikessa lyhykäisyydessään näytti:

– tonnikalasalaatti ja munakas

– nuudelit ja munakas (luovaa, eikö?)

– täytetyt tomaatit ja lisukesalaatti

– pestopasta ja lihapullat

– sienirisotto

– itse tehdyt sämpylät

– pizza

– nuudelipannu

– kinkkupiiras

– tumma riisi ja höysteet

Eh. Jostain on aloitettava vai mitä?

En kyllä silti voi valittaa elämästäni, vaikka rahaa ei aina olisikaan enempää kuin juuri ja juuri ajatuksen verran. Meillä on ystäviä. Meillä on tilava koti, jonka vuokriin ja kuluihin opintotuet riittävät. Saimme viime vuonna yhteiseksi syntymäpäivälahjaksi risteilylahjakortin ja lähdemme pian Tukholmaan rentoutumaan. Unohtamatta sitä, että saamme ahtaa itsemme umpihumalaanähkyyn buffeteissa.

Vaikka olenkin viime aikoina laittanut ainakin omalle mittapuulleni paljon ”oli juhlat”- tai ”olin baarissa”-kuulumisia, en oikeasti juurikaan ikinä juo tai yleisesti nauti siitä. Haluan päättää puolustuksen puheenvuoron tähän.

Lisäksi tälläkin hetkellä kaappi on täynnä joululahjasuklaata, josta riittää lohtua pitkäksi aikaa. Hallelujah!

Mitkä ovat teidän köyhäilyruokaerikoisuuksianne tai -vinkkejänne? Muitakin vinkkejä saa kertoa asian tiimoilta, jos siltä tuntuu. Viisaudet on tehty jaettaviksi.

Kylläisin terveisin,

– Jenni H.