Jeejeejeejeejeejeejee! Saan vihdoin julkaistua tämän postauksen! Olin saanut blogini ihan totaalijumiin viime sunnuntaina (minä vs. tekniikka osa MILJOONA) ja nyt täällä ollaan taas vihdoin! Huh. Olin jo ihan surun partaalla, että tämä olisi ollut joku isompikin kohtalon merkki poistua Lilystä.

Asiaan siis.

Viime lauantaina oli ihan huippuhyvä ilta! Järjestin Harry Potter -minibileet/synttärit kotonani ja se oli kyllä valehtelematta paras idea pitkään aikaan.

Huomatkaa arpi otsassa, ajankääntäjä kaulassa (kyllä, minulla on oma ajankääntäjä) ja sauva kädessä. Minulla on ihan mahtavia ystäviä.

Perjantaina leivoin ystäväni Tarun kanssa kakkua ja pasteijoita (eli Hagridin kärppävoileipiä, koska teema) ja lauantaina heräsin aamulla suoraan askartelupöytään ja ryhdyin pyjamoissani tuhertamaan muun muassa nimikylttejä velhoruuille.

Ja tietysti tein valmistelut äärimmäisessä hädässä, koska en aloita koskaan mitään liian aikaisin. Silti suoriuduin ainakin omasta mielestäni aika hienosti.

Tosiaan, ripustelin hämähäkinseittiä (sitä sai Suomalaisesta Kirjakaupasta paketillisen aika halvalla ja sitä seittiä oli ihan jumalaton määrä) ympäri taloa ja vieraat saivat valita boolipillinsä tupansa värin mukaan – minä olin Rohkelikko (hahaha, tämä postaus alkaa tuntua vähän hullulta jo nyt..)! Huomaattehan myös kultaisin lohikäärmeenmunan, joka istuu servettien päällä.

Ja koska oltiin Tylypahkassa, Iseeviot-peili oli välttämättömyys. Myös kynttilöitä ripottelin ympäri asuntoa ja viikon aikana sopivasti kuivahtaneet ruusut eivät onneksi verkkaisen siivoustahtini vuoksi löytäneet tietään roskiin, vaan sopivat sisustukseen aika mainiosti.

Kaikkein isoin juttu juhlissa oli tietenkin ruoka, jota olin varannut aika massiivisen määrän. Mutta niinhän Tylypahkassakin vedettiin ruokaa ratkeamiseen asti, eikö?

Nyt tosin elän varmaan karkilla koko ensi viikon.

Oli velhomakeisia.

Oli boolia (aika hyvää boolia jopa vaikka itse sanonkin.. yleensä keitokseni ovat aika ääripäitä, harvoin ihan ok). Oli minulla myös pullollinen totuusseerumia (skumppaa), mutta se jäi tällä kertaa odottamaan parempia aikoja.

Oli viuhpiiporeita ja dippejä (joojoo, unohdin tavuviivat).

Ja rohkeimmille tarjoiltiin pöllönpapanoita. En saata uskoa, että ostin pöllönkin tuota häkkiä varten..

Sitten, tässä komeilee se kakku, jonka melkein tuhosin täyttövaiheessa! Se on vaaleanpunainen ja siinä piti Potter-teemaan sopivasti lukea ”Happee Birthdae”, mutta sain aikaiseksi vain Kuoleman varjelusten merkin, koska pursotukseni oli aika tuhoontuomittu kyhäelmä (ks. kuva alla).

Hmp.

Muuten koristelut onnistuivat budjettiin ja aikaan nähden aika hyvin. Makuuhuoneen oveen laitoin uhkaavan kyltin ja vessan peiliin kirjoitin hämähäkinseittien alle ”Salaisuuksien kammio on avattu” punaisella huulimaalilla (unohdin ottaa siitä kuvan).

Uskon muuten näyttäväni todella tyrmäävältä silmälaseissa, vaikka lähminkin ne sumeiksi koko ajan, hahaha.

Emme illan aikana menneet niin pitkälle, että olisimme huispanneet takapihalla tai ottaneet kaksintaisteluita.. Mutta juorusimme ja kuuntelimme musiikkia – 90-luvun, koska sinnehän ne kirjatkin suunnilleen sijoittuvat – ja katsoimme ensimmäisen Potterin ja voihkimme pikkuisille näyttelijärääpäleille.

Vaikka myönnettäköön, että illan ehdottomasti paras anti oli kuitenkin hehkeät vieraani. En olisi halunnut pitää näitä kekkereitä kenenkään muun kanssa. Eikä kenenkään muun kanssa saisi yhtä painajaismaisia omalaatuisia yhteiskuvia.

Tämä on kuulkaa taitolaji.

Jätän kollaasin komeilemaan nyt vain tähän ja poistun takavasemmalle.

Nyt on hyvä mieli. (varsinkin ku blogini kokovartalolukko on poistunut, jihuu!)

Kuullaan taas ihmiset!

– Jenni H.