Perstuntumalla laadittu Bucket List

Tänään ollaan – ainakin minun mielestäni – todellakin jännän äärellä. Pelästyin jälleen sitä, että koulu todellakin loppuu noin kahden kuukauden päästä ihan kokonaan. Lopullisesti. Ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen minä en mene ensi syksynä kouluun ja se tuntuu hullulta ja aika turvattomalta. Kuka minun perääni nyt huutelee? Ei kukaan. Paitsi joku pomo, mutta luultavasti vain käytännön syistä tai hiillostuksen ilosta.

Eikö olekin positiivinen kuva työelämästä?

Siksi ajattelin, että ehkä olisi aika laatia joku ympäripyöreä toimintasuunnitelma, noin niin kuin koko loppuelämälle. Koska sitten kun alkaa taas tuntua siltä, että aamulla heräämisen ja illalla nukkumaan käymisen välistä puuttuu (jääkaappia ei valitettavasti lasketa nyt) joku järkevä suunta, voi taas palata listan äärelle muistelemaan, että onhan tässä elämässä vielä jotain järkeäkin. En halua päätyä siihen, että kun valmistun ja olen käynyt töissä pari vuotta, alan pyöräytellä tenavia, koska se vaan tuntuu luonnolliselta jatkumolta.. Olen varmasti epäterveellinen osa tätä yhteiskuntaa, koska en tyydy vain siihen, että tähtäisin uuteen kyykytettävään veronmaksajakatraaseen parhaimmassa lisääntymisiässäni – eli luultavasti nyt? hyvä jumala.. – vaan haluan ensin saavuttaa ihan itsekseni jotain, että minulla olisi jotain opetettavaa ja annettavaakin omalle ja muiden tulevaisuudelle.

Käykö tämä järkeen vai poimitteko rivien välistä vain MINÄ EN HALUA VIELÄ LISÄÄNTYÄ?

Joka tapauksessa, koska rakastan listojen tekemistä, laadin todellisen, hetken mielijohteesta ja samantyylisellä hövelillä harkintakyvyllä perinteisen Bucket Listin. Joka tarkoittaa siis listaa asioista, jotka on tehtävä ennen kuolemaansa. En halunnut kirjoittaa haluaa tehdä ennen kuolemaansa, koska kyllä se oma elinaika on jo aika leväperäinen aikarajoite sille, että saa ylipäänsä hommat tehtyä. Älä tee tänään mitään, minkä voit jättää LOPPUELÄMÄLLESI. Nostetaan jalat sohvalle ja laitetaan telkkari päälle.

Kävin tätä lörpöttelyä seuraavaa listaa varten bucketlist.org -sivustolla, jossa voi ilmeisesti luoda hienoja tilejä itselleen ja jakaa kokemuksiaan ja plääh.. Siellä oli myös lista suosituimmista aiheista ja sieltä löytyi muun muassa: benjihyppy, koalan halaaminen Australiassa (luultavasti myrkkykoalan, ei Australiassa ole muista kuin myrkyllisiä eläimiä), matka Venetsiaan (ennen kuin se uppoaa?) ja haiden kanssa uiminen. Joka tapauksessa aika monet niistä liittyivät vuorikiipeilyyn tai sieltä alas hyppimiseen. Tai urheiluun ja nimenomaan vesiurheiluun ylipäänsä.

En juuri perusta moisista, joten teinpä oman peräti 50 kohdan (pakko rajata johonkin, muuten jatkan sitä ikuisesti) listan. Massiivista settiä! Ottakaa hyvä asento. Tässä teille..

Vähäisellä harkinta-ajalla ja perstuntumalla laadittu Bucket List.

1. Mene Merimaailmaan. Pelkään kuollakseni vettä ja kaloja ja mitä tahansa veden alla tapahtuvaa. Tai siis, voin olla veden äärellä, mutta sen ympäröimänä en. En tiedä mistä tämä kammo on tullut, mutta ehkä on aika voittaa sekin pelko, sillä en minä aina ole vettä pelännyt. Nykyään saan sydämentykytyksiä Titanicista ja National History Museumin esittelyvideosta, jossa vilahtaa siellä katossa roikkuva hirviömäisen suuri valas.

2. Liity kuoroon. Lukiossa kuoro oli kyllä mahtava henkireikä, mutten ole sitä liiemmin harrastanut. Nyt olen taas kaivannut sitä ihan hirveästi. En vain halua mihinkään nimenomaisesti matalan kynnyksen laulukuoroon. En usko siihen höpinään, että kaikki osaavat laulaa. Ei. Kaikki eivät erota melodioita toisistaan. Haluan kuoroon, jossa edes pistetään parastaan ja ollaan terveellisellä tavalla tosissaan, jotta kaikki yltäisivät hyvään suoritukseen. Tamperelaiset, onko kuoroehdotuksia?

3. Hanki vielä edes yksi koulutus. En voi huijata itseäni, minun on opiskeltava vielä lisää. En ole valmis, vaikka nyt saisinkin tämän ammatin.. Kas, ehkä minulla on enemmän kunnianhimoa kuin olen kuvitellut. Tämä on uutta.

4. Opettele soittamaan kitaraa. Minulla nojaa olohuoneen seinään virittämätön kitara, josta puuttuu kieli. Mutta se on jo alku! Olen muka-aloittanut soittamisen jo muutaman kerran, mutta ehkä tällä kertaa löytäisin sen kärsivällisyyden opetella oikeasti soittamaan. Ominaisuuksiini ei kuulu tehdä mitään, mitä en joko osaa valmiiksi tai opi heti.

5. Suunnittele omat häät ja hautajaiset. Anteeksi vain, mutta kuka muu niistä osaisi päättää? Synkkää ajatella omaa kuolemaa, mutta kökkäröityköön tuhkani, jos joku uskaltaa soittaa paskaa musaa muistotilaisuudessani. Olen nirso vielä haudan takaakin.

6. Leivo liivatekakkuja. Liivate on lähtökohtaisesti vihollinen keittiössä, enkä koe olevani edes ihan ok leipuri, jos en osaa käsitellä liivatetta. First world problems jälleen kerran?

7. Osta videokamera ja tee videoita. YouTube kiehtoo minua.

8. Hanki koira. Ennemmin tai myöhemmin, aion olla koiranomistaja. Minulla ei ikinä ole edes lapsuudenkodissa ollut koiraa, mutta olen varma, että minä ja karvaturvat olemme tarkoitettu yhteen. En heitä tähän kohtaan läppää poikaystävästäni.

9. Valmista omia koruja. Olen todellinen kimalteenrakastaja (se on tullut ilmi hyvässä ja pahassa) ja olisin maailman onnellisin, jos joskus saisin tehdä jotain niiden parissa. Voisin aloittaa siitä, että kokeilen tehdä niitä itse omien taitojeni rajoissa.

10. Osallistu johonkin lenkkeilytapahtumaan. En halua sanoa, että juoksisin maratonin, koska olen surkea lenkkeilijä. Mutta haluan joskus ainakin päästä sanomaan, että olen ottanut osaa yhteisölliseen ja maailmaa halaavan positiivisen lenkkitempaukseen. Voisin haljeta kaikesta siitä kipeiden polvien ja hien tuomasta yhteisöllisyydestä.

11. Mene töihin joululahjojen paketoijaksi. Ikihaaveeni.

12. Ammu jousipyssyllä. Onko sen nimi jousipyssy? Haiskahti jotenkin tietämättömyydeltä ja lapsuuden inkkarileikiltä. Mutta muistelisin, että enollani on ollut joku ainakin melkein oikea jousi, jolla yritin ampua lapsena, mutta silloin se oli liian iso ja raskas. Se on kyllä varmasti ihan antiikkinenkin. Hipsterjousiammuntaa?

13. Pidä Harry Potter -bileet. En voinut olla laittamatta tätä listalleni.

14. Kirjoita kirja. Tämä on kyllä niin järjettömän kliseinen tavoite. Jättäisin ehkä kaunokirjallisuuden muille ja minua pitkäjänteisimmille, mutta haluaisin purkaa omia hihityksiäni jossain muussa muodossa. Onhan tässä tosiaan se loppuelämä aikaa.

15. Tee täydellinen kissarajaus. En pidä siitä, etten osaa jotain mitä muut osaavat. Pikkumaista? Kyllä. Harmi.

16. Nuku kesällä teltassa. En ole telttaillut lapsuuden jälkeen, koska ilmeisesti kehitin itsesuojeluvaiston. Mutta teen sen mieluusti jollain turvallisella takapihalla. Tai parvekkeella? Mikä idea!

17. Asu omakotitalossa. Olen aina kadehtinut omakotitaloasujia välittämättä siitä, miten paljon huoltoa ne vaativat ja miten kalliita ne ovat. Olen valmis muuttamaan pienempään kaupunkiinkin sen perässä. Ja jos pihanhoito alkaa tympiä, voin repiä nurmikon irti ja tehdä siitä vedettömän hiekkarannan.

18. Matkusta perheen kanssa. Jossain vaiheessa sain tarpeekseni perhelomailusta, sillä.. noh, se on vain totuus, että jos neljä erilaista ihmistä pakotetaan samaan hotellihuoneeseen vuodesta toiseen, jollain palaa käämit. Mutta nyt se voisi pitkästä aikaa olla jännä(kin) kokemus!

19. Käy kummitusjunassa. Kävin kerran lapsena äidin kanssa, silmät tiukasti kiinni. Silti se oli kamalaa. Onko missään enää sellaisia kesyjä lasten kummitusjunia, joihin voisin mennä tärisemään?

20. Matkusta Lontooseen ja Oxfordiin.

21. Mene Disneylandiin!

22. Ratsasta hevosella. Ja jätä huomiotta se, että se voi talloa sinut kuoliaaksi, jos sillä on kiristävän kuolaimen päivä.

23. Käy katsomassa Riverdancea. Hahahah, tämä kuulostaa niin keski-ikäiseltä, että ihan itkettää. Ja ei, Michael Flatley ei ole mikään päiväunieni kohde, en ole ihan niin vanha. Mutta olen joskus aika nuorena ollut kerran katsomassa Riverdancea ja se oli u-pe-aa.

24. Luo tili Eliittikumppaniin. Haluan tietää, ketä siellä oikeasti käy niiden mainosten jälkeen.

25. Matkusta asuntoautolla. Luultavasti koko touhu on ihan painajaista. Mutta kun se kuulostaa jännittävältä ja olen nähnyt liian monta siloiteltua amerikkalaista elokuvaa, jossa asuntoautoilu on niin rattoisaa että pää halkeaa.

26. Valmista omaa pastaa. Jos ne alaikäiset Junior Master Cheffit osaavat vatkata jauhoja ja munia spagetiksi, niin osaan minäkin. Vai mitä?

27. Neulo edes joku vaate loppuun asti. Minulla on yhä se puolitoista vuotta tekeillä ollut huivi tuolla haudattujen älynväläysten laatikossa. Kutsun sitä myös projektilaatikoksi.

28. Matkusta Kanadaan. Eikö Kanada ole Yhdysvalloille vähän sama asia kuin Ruosi on Suomelle? Siellä on asiat vähän paremmin ja siellä ei lukita ovia öiksi ja sehän ottaa päähän, joten siitä väännetään väkisin vähän loukkaantunutta läppää. En kyllä tiedä mitä Kanadassa on. Muuta kuin isoja puita ja karhuja.

29. Silitä kilpikonnaa. Meneekö tämä samaan sarjaan koalanhalailun kanssa? Haluan sentään vain lääppäistä sitä.

30. Nuku yksi viikonloppu patjamajassa. Kyllä lapsuudessa keksityt jutut ovat varmasti yhtä päteviä vielä aikuisena.

31. Kokeile tankotanssia.

32. Käy Legolandissa. Tanska on hyvä maa. Muistaakseni.

33. Maalaa omia huonekaluja. Anteeksi oliko tämä jotenkin turha? Tässä elämäntilanteessa (eli vasta vähän aikaa omillaan asuneena) ja tällä saamaattomuuden tasolla tähän voi hyvin varata sen koko elämän, että tulee edes joskus tehtyä.

34. Ole lapsenvahtina. Anyone? Lapsia pelkäävä, kokematon hoitotäti täällä hei! Ehkä tyydyn vain joskus vahtimaan omia lapsiani, ei kukaan usko minulle omiaan..

35. Pelaa pesäpelloa vapaaehtoisesti. Älkää ymmärtäkö väärin, amatööripesäpallo on mukavaa. Kaverit? Kenelle ei jäänyt traumoja koulun liikuntatunneilta..?

36. Kasvata omia vihanneksia. Epätoivoinen ja luultavasti koko elämän kestävä taistelu.

37. Käy maksullisella keikalla. Tämä nyt kuulosti siltä, että haluaisin mennä johonkin Big Tits -esitykseen. Vippaa vitonen, niin tissi vilahtaa. Ei! Minä en vain koskaan ole maksanut nähdäkseni mitään bändiä. Josta pääsenkin sujuvasti seuraavaan kohtaan..

38. Käy festareilla. Jonne pitää maksaa. Ilmaisfestari ei mielestäni ole mikään festari.

39. Perusta yritys. Suomihan on yritysten luvattu maa! Niin meille ainakin uskotellaan. En tiedä mitä yritykseni tekisi, mutta koska muutkin pystyvät siihen, niin minäkin aion pystyä. Aihe on avoin ja täysin vapaa! Ei minulla mitään suunnitelmia ole. Tietenkään. Minä haihattelen.

40. Osallistu Melodifestivaleille. En lepää ennen kuin pääsen osaksi tätä spektaakkelia.

41. Maista etanoita.

42. Luo tili Twitteriin ja Tumbleriin. Tällä hetkellä koen itseni tämänkin asian kanssa hieman ulkopuoliseksi.

43. Kirjoita uhkaavan sävyinen, anonyymi kirje naapurille. Tai kaverille. Mutta se on tehtävä sellaisille lehdestä leikatuilla kirjaimilla. ”Mä tiedän missä sä asut.” Nokkela minä.

44. Työnnä nenäsi joulutarjoiluihin. Ei kirjaimellisesti, tällä kertaa. Kyllä sitä ruokaa on jouluisin jo ympäri naamaa ihan yrittämättäkin, mutta haluaisin osaksi niiden ruokien tekemistä. Haluan ottaa paikkani tässä tapahtumassa. Ensi jouluna ihan varmasti leivon jotain ja järkytän herkkää hierarkiaa.

45. Laula karaokea. Vielä jonain päivänä..

46. Aja vesiskootterilla. Mitä ihmettä? Miksi minunkin listaani eksyy näitä vesijuttuja? Onko ihminen joku evoluution itsetuhoinen hutiyritys, joka systemaattisesti haluaa kiduksettomuudestaan tietoisena mennä harrastamaan vaarallisia asioita veteen?

47. Mene kalajalkahoitoon. Mikä sen jutun nimi on? Missä ne pikkukalat imeskelevät kaiken nöyhdän jaloista? Oli mitä oli, haluan kokeilla sitä.

48. Lypsä lehmää. Lisää eläimen lääppimistä.

49. Käy isossa urheilutapahtumassa. Niin kuin olympialaisissa tai oikeasti merkittävässä jääkiekko-ottelussa. Mikä nyt sitten on merkittävä, päätän sen myöhemmin.

50. Tee road trip Suomen ympäri. Olemme puhuneet tästä poikaystäväni kanssa jo kauan. Auto puuttuu. Siihen se on vähän tyssännyt.

Ja koska ollaan Trendin sivujen alaisena, laitan vielä yhden plussamerkinnän (miksi niitä tehdään? 5+1 vinkkiä, miksei 6?? ei mene jakeluun).

+ Käy katsomatta Rocky Horror Picture Shown näytös kaikkine rekvisiittoineen.

Tadaa! Voi että, tulipa jotenkin.. tyhjentynyt olo. En jaksa tähän loppuun enää lörpötellä ja on aika ihme, jos joku tiestä jaksoi lukea edes näin pitkälle.

Mutta miten kivaa! Pitää kehittää tätä vielä lisää.

Miltä lista kuulostaa? Kolahtiko joku? Mitä teidän listalla olisi? Vai onko koko Bucket List iha tylsä?

Iso huokaus ja kuulemiin ihmiset!

– Jenni H.