Se tulee taas!

Minä olen tänä vuonna ihan varmasti ensimmäinen.

Minä alan hehkuttamaan tätä uskomattomuutta NYT.

Ihmiset, hyvät kansalaiset, rakkaat toverit, tiesittekö, että jouluun on enää 96 päivää. Alle sata! Ihanaa! Kuulitteko? IHANAA.

 

 

En ihan heti keksi mitään parempaa, kuin joulunodotus. Paitsi ehkä jouluaatto. Silloin alkaa vain olla jo niin haikeaa, koska jouluaaton jälkeen aletaan väistämättä laskea päiviä siihen, koska sen haisevan, varisevan, latvasta harvan kuusenraadon voi viskata hankeen. Voiko olla mitään surullisempaa, kuin ojaan hyljätty joulukuusi? En usko.

Ja ne joulukoristeet. Viime vuonna menetin kevyesti järkeni niiden kanssa ja jos olisin saanut, olisin varmaan nyörittänyt haarukoiden ja veitsienkin varsien ympärille jotain käkkärää punaista nauhaa ja minilumiukkoja, joilla on söpöt lyhdyt lumitöppösissä. Sitten olisin liimannut niihin jotain kimaltelevaa lumihuurretta.

Olen syntynyt väärään maahan. Vaikka suomalaisessa, varovaisessa ja vähäeleisessä pihapensaidenvalaisussa on oma kauneutensa, rakastan niitä amerikkalaisia överikoristeltuja joulukoteja.

Tänä vuonna aion myös hankkia kuusen kotiini. Viime vuonna vietin pikku kaksiossamme ensimmäistä joulunaikaa poikaystäväni kanssa, joten se kuusi sitten vähän jäi ja se on vääryys. Minä muistan, että minulle viime vuotisen joulukoristehyllyillä murjotuksen (”eikö meillä nyt olisi vielä varaa yhteen kuusen murimurimuri”) jälkeen luvattiin se kuusi ”sitten ensi vuonna”. Minä muistan!

 

 

Aion tänä vuonna vuorata kotimme yhtä kimaltelevaksi kuin viime vuonna. Jouluvalot, vuohipukki, joulupalloja – hyytävä määrä joulupalloja! – ja niitä ihania pörröisiä nauhoja. Tonttuja kaapeissa ja ikkunoissa, lumisadepallo, joulutähti, joulukynttilöitä, joulukelloja, joulukalentereita.. Joulukalenterit monikossa. Olen askarrellut niitä itse ja ostanut kaupasta ja postissa tuli viime vuonna sellainen nätti (jossain kohtaa siinä joulunodotuspöhinässä kaikki, missä oli lunta ja tonttuja, oli tarpeeksi hienoa) pahvikalenteri. Joulukalentereiden kruununjalokivi olisi tietenkin se järjettömän iso Kinder-suklaakalenteri.

Ah, voisin jauhaa joulusta vaikka viikon. Tai itseasiassa sen 96 päivää. Ja vähän päälle. Koska eihän se siihen aattoon missään nimessä pääty.

 

 

Joululaulujakin olen ihan oikeasti kuunnellut läpi vuoden. Yhtenä päivänä heinäkuussa, kun kuuntelin joululauluja koneelta, havahduin hetken horrostamisen jälkeen oikeasti pettyneenä siihen, että ”voi moro, eihän ulkona ole edes talvi”. Joululauluissa on vain jotain niin maagista, että niihin melkein hukkuu.

Alanko jo kuulostaa siltä, että olen valmistaa kauraa johonkin laitokseen..? Hyvää matkaa menossa joulumaahan ja silleen.

Toki olisi varmaan järkevämpää tyytyä laskemaan päiviä siihen noin kolmen viikon päästä häämöttävään syyslomaan (jee!), mutta sen jälkeen kaikki ajatukseni on pyhitetty joulunodotukselle. Joulukoristeista neuvottelin jo kanssaeläjän kanssa tänä aamuna. Hänen mielestään koristeita ei laiteta ennen kuin marraskuun puolessa välissä.

Siinä ajassa ei millään ehdi imeä sisäänsä sitä kaikkea nättiä ja kimaltavaa! Minä ripustan jouluvalot ikkunaan tasan sillä kellonlyömällä, kun lokakuu vaihtuu marraskuuksi. Yrittäkääpä estää. Minulla on pahvitonttuja, enkä epäröi käyttää niitä teräaseina. Terveisin, vihainen joulunarttu Tampereelta. Uhattuna uhkaava.

Apua, tästähän tulee jo jotain jouluvihapuhetta. Ei joulusta puhuttaessa saa olla vihainen. Eikä kukaan voi pilata joulunodotustani millään ”kaupallista paskaa”- tai ”ennen vanhaan joululla oli joku merkitys” -jupinalla. Tuolla asenteella joulu varmasti palaa entiseen hohtoonsa, niin sitä pitää.

 

 

Minusta kaikki joulukoristeet ja valot ja kimalteet ja joululaulut ovat vain aivan äärimmäisen rauhoittavia. Vaikka normaalisti olen pimeinä vuodenaikoina melko apaattinen ja hengetön (siltä on ainakin alkanut tuntua taas tällä viikolla, on ollut aika hilpeää), niin en voi ainakaan kotona koristeiden keskellä olla hymisemättä itsekseni.

Minä odotan joulua ja olen ihan ylpeä siitä.

Löytyykö muita tonttuhattuisia (ei, minulla ei ole vielä tonttulakkia päässä.. vai onko..?) hössöttäjiä? Vai aiheutinko vihanpurkauksia teissä Vielä on kesää jäljellä -ihmisissä?

 

No, auringonpalvojat, kesä meni jo! Repikää siitä. JOULU TULEE!

 

 

Maanista keskiviikkoa!

Jenni H.

 

 

(kuvat ovat netissä riepoteltuja joulutaustakuvia, joiden alkuperäinen lähde on hautautunut ties minne syövereihin)