Tag: Mitä kuuluu?

Jäin tuossa keskiviikkona sairaslomalle, kun olkapääni ei enää halunnut toimia kanssani hyvässä yhteistyössä. Ja oikeastaan hyvä niin, sillä en ole aikoihin ollut seesteisemmässä tilassa kuin viime päivinä. Olen ollut ärsyttävässä neljän ja viiden tunnin yöunien pilaamassa aivohepulitilassa jo varmaan kuukauden päivät. Kun sain tiedon sairaslomajaksostani, podin ensin huonoa omatuntoa kun ”enhän minä ole oikeasti kipeä, […]

Nukuin viime yön taas sohvalla. Kukaan ei siis potkinut minua sängystä ulos, mutta olin taas viikon yksin kotona, enkä totta puhuen uskaltanut mennä makuuhuoneeseen nukkumaan kuin muutaman kerran. Olohuoneessa oli jouluvalot ja ne jotenkin tuntuivat turvallisilta (ja jos joku mainitseekin yövalot… kuvitelkaa uhkaava hymiö tähän). Tämä viikko on ollut aika kammottava ja luojan kiitos, se […]

Pääni ei ole oikein pysynyt tahdissani tänä syksynä. En muista eilistä päivää, enkä edellistä viikkoa. En kyllä halua syyttää kaamosmasennusta tai kellojen siirtämistä tai pimeyttä siitä, että viime ajat olleet menneet niin pahassa sumussa. Sellaista elämä vain on. Kovin latteaa välillä. Tuntuu, ettei ajatus vieläkään oikein jäsenny. Olen porhaltanut niin kovaa vauhtia viime viikot, että […]

Keskiviikkona tämä viikko alkoi mennä aika sulavaa vauhtia alamäkeen. Sillä kun osa työkavereistasi ovat joko tyyppiä ”minähän en mene kipeänä kotiin, en jaksa olla siellä paikoillani” tai ”en minä nyt niin kipeä ole, kyllä mä kestän olla töissä kuumeessa”, voi laskea vähän elämänmatikkaa ja päätellä, että kyllä se uhrautuvaisuus/typeryys jonkun nilkkaan kosahtaa. Toisin sanoen, makasin […]

Tämä postaus on sitten sarjaa First World Problems, koska marisen kotona flunssassa. Yksin (kuvitelkaa tähän dramaattinen ulvahdus). Poikaystäväni lähti tänään aamupimeällä (koska on SYKSY, jihuuu, haista p**** kesä ja kestohiki!) ja palaa vasta viikon päästä. Ei sillä, että se minua juuri haittaisi, koska nautin suuresti yksinolosta ja siitä, ettei minun tarvitse jakaa ruokaani. Mutta tänään […]

Kas, vierähti kokonainen kuukausi ennen kuin löysimme poikaystäväni kassa yhden ainoan vapaapäivän ilman vaativia sukulaisia (no, ette te ole vaativia, vaan oikeesti tosi kivoja), matkalaukkujen raahaamista ympäri kyliä, karmeita häitä tai muuta omituista toimintaa johon olisi tuuppinut itseni mukaan, jolloin juhlia kihlajaisia (btw, kuinka monta kihlajaiset/kahlijaiset -läppää on jo olemassa? niin monta ettei enää naurata?). […]

Ooooooh! Aaaaah! JEEEEEE. Mikä voisi ilahduttaa pahanlaatuista Harry Potter -nörttiä sen lisäksi, että Ihmeotukset ja niiden olinpaikat taiotaan (tarkoituksellinen verbi) elokuvaksi ja että Pottermore ruokkii epätoivoista Potter-nälkää yhä, vaikka kirjojen julkaisuista alkaa olla jo melkoisen kauan aikaa? No tietenkin, BOOK OF SPELLS ja se kutkuttava tilaisuus käyttää omaa taikasauvaa (peliohjainta.. mutta whatevör) ja opetella loitsimaan! […]

Eilinen aamulla minulla oli harvinaisen vahva aloitus tulevalle työpäivälle. Heräsin hehkeän tuskallisiin ”puukko selässä” -tuntemuksiin ja muutamaa tuntia myöhemmin löysin itseni lääkärin vastaanotolta, lihasrelaksanttipurkki kädessäni. Cool. Ai miten niin pitäisi varmaan käydä joskus hierojalla? En toki valita. Olisin halunnut mennä salille. En saa. Olisin voinut vaikka kävellä kauppaan. En saa. Voisi vaikka venytellä. Ei saa. […]

Mitä hulluutta. JÄNNITTÄVÄÄÄÄÄÄ. IIK. Minulla piti olla jotain suloista ja tyhjentävää sanottavaa tästä. Mutta ei ole! Kaikki on tällä hetkellä vain niin hauskan iloista. Jee. Hyvä minä ja hyvä poikaystäväni, joka ehti kuin ehtikin kosia ennen minua! Take that! – Jenni H.

Ei tänään kyllä ole niin hyytävä vihapäivä kuin eilen oli. Tänään oli ihan mukava päivä. Mutta kyllä tiistaihin kuuluu aina pieni raivokkuus, koska se on viikon pisin päivä ainakin henkisesti. Ja sopivasti postiluukusta oli päivällä valahtanut eteisen matolle Jussi Halla-Ahon vaalimainos. Kuin tilauksesta! Siitä! Ei tartte toiste tulla. Kylläpä helpotti. Tämä oli varmasti poliittisin postaus, […]